Maamme nykyisen pääkaupungin tietymiltä tuli juuri tieto, että Jäbä eli FF Floating Point kävi luonnetestaamassa itsensä noin 137 pisteellä (korjaan ja tarkennan myöhemmin), ja tuli sitä kautta todetuksi paitsi laukausvarmaksi, myös MVA-tittelin arvoiseksi. Onnea!

Tämä oli aika hyvin ottaen huomioon, että näytelmäkuntoisuutta pentueen teossa ei ihan niin paljon mietitty. Tietty äitee oli Maailman Kaunein Koira ilman mitään tuomarin papereitakin! Ja isukki papereittenkin perusteella.

Ensi kesänä jatkuu paimennuskoulutus Piikkiössä Hepojoella!

Remmissä ovat tulevana kautena Elina ja Solveig ja mää. Hommat alkavat toukokuussa kevään etenemisen salliessa. Solveigille tulee jatkuva ryhmä keskiviikolle, ja minä ja Elina jaetaan maantai-ilta siten, että Elina aloittaa ensimmäiset kymmenise maanantaita toukokuun alusta alkaen.

 Maanantaisin tarjonta on seuraava:

1. Aloittelijoille suositellaan viiden kerran kurssin ottoa. Kurssiin kuuluu teoriaosuutta, oppimispäiväkirjan pitoa ja lähiohjausta. Kurssilaisia otetaan 3-4 kerrallaan, klo 17-19 (about).

2. Jatkavia koirakoita otetaan 19-> 3-4. Treenit ovat omatoimisempia, mutta ohjattuja tietenkin. Näihin koulutuksiin kymppikortti voi olla hyvä idea, jos tietää käyvänsä kesän aikana paljon. Periaatteessa kymppikortit ovat kouluttajakohtaisia.

3. Yksittäisiä kertojakin voi tietty ostaa sekä aloittelijana että jatkajana.

4. Viikonloppukurssituksia pidetään niin ikään. 1/3 kesän päivistä on jo varattu, joten ole yhteyksissä ajoissa, mikäli suunnittelet porukallesi koulutuspäivää

Hinnat on sovittu seuraaviksi:

Yksittäiskerta 25 e (sis. 2 x lampailla). Aloittelijoille ja jatkajille käypä tapa paimentaa.

Aloittelijoille 5 kerran kurssi 115 e (sis 2 x lampailla joka kerta, teoriaosuus, oppimisen dokumentointi yhdessä). Toinen kurssi 85 e.

Jatkaville 10-kortti 175 e. (2 x lampailla per ilta)

Viikonloput

- koko päivän koulutus 55 e, sis 3-4 x lampailla. Yleensä  koirat tai ohjaajat eivät jaksa kuin 3 kertaa. (6-8 koirakkoa mahtuu)

-  puolen päivän koulutus 30 e, sis. 2 x lampailla. (Puolipäivisiä otetaan siten, että niistä muodostu yksi koko päivän ryhmä).

- koulutukset noin 9-13, jonka jälkeen yhteinen ruokatauko lähistön kuppilassa, ja jatketaan noin 14.30-18.30

Tiedot ilmaantuvat vähitellen osoitteeseen www.paimennus.com (ja voivat muuttua!)

Tarvii oikein kaivaa tämä blogi naftaliinistä, kun kisatiedotuksia alkaa pukkaamaan tosissaan. On niin mukava kuulla, että pentulaiset panostavat koiran kanssa tekemiseen. Agi on ollut viime viikkojen suosikkiharraste näköjänsä, ja mukaan on tullut niin hyllymetreittäin kokemusta kuin nollaratojakin. KUMMISTAKIN tuloksista iso kiitos kasvattajayhteisön puolesta!

Eilettäin tuli Jäbältä ja Tarjalta tieto, että eka ykkösluokan nolla ja vielä luokkavoitto oli tullut plakkariin. Tänään Pipsa ja Anna hyppelivät ja väistelivät niin onnistuneesti, että saivat menonlipun kolmosiin! Tämä on kyllä tosi hienoa.

Rottasen ja Takun kanssa ollaan jatkettu tokotreeniä ja voisi jopa sanoa, että kiihtyvään tahtiin. Meidän vieressä on nyt sulana jo kaksi jaliskenttää, sekä sora- että tekonurmikentät! Aika luksusta. Ruudussa on tullut edistystä molemmille. Rotin läpijuoksuttamisesta vaihdoin parin target-treenin kautta keskikohdan etsintään, sillä sairaalloinen kiinnostus ruutumerkkejä kohtaan piti saada unohduksiin. Viimeeksi näytti jo tosi hyvältä, ja tyyppi juoksenteli itsekseen keskelle ruutua ihmettelemään omaa erinomaisuuttaan. Takukin muisti loppuen lopuksi, mitä "ruutu" käskyn jälkeen yleensä tehdään. Takun seuruut ovat tietty ihan loistavia, ja nyt alkaa "pentukin" tuntumaan kunnon koiralta tässä suhteessa. Hyvät puolet: oikea käännös ja täyskäännös, tiiviys, kontakti. Huonot puolet: vasen käännös, liiallinen tiiviys ja järkyttävä perusasento.

Seuratessa asento on nykyään hyvä, mutta yliyrittäminen pysähdyksissä (ja esim. luoksetulossa) tuottavat sen, että tyyppi kiertyy mun taakse. Koitan nyt palkata nopeammin; ennen kuin ehtii asetella takajalkansa vinoon. Toisena konstina olen miettinyt edestä päin palkkaamista (apulaisen kanssa) ja toisaalta jotain alustaa, jonka päälle se tietäisi istua, ja saisin tämän avulla paljon suoria toistoja. Ideoita vastaanotetaan.

Roti pääsi sunnuntaina oikein sisähallitreeneihin, ja siitä innostuneena ollaan otettu vähän tokoa pitkin viikkoa. Luvassa on sisähallitreeniä myös ensi viikolla, oikein pariin kertaan. Tein ison päätöksen, jonka mukaan kaveri tulee suoraan perusasentoon, ja nyt lopetetaan pk-eteenistumiset. Just kun sain sen näköjään aika hyväksi joulun aikana (mitään muuta ei tehtykään...). Siitä on kuitenkin tulossa helpolla asentovirhe sekä edessäistumisesta että sivulla tulosta. Ennen kaikkea hyväksyn nyt sen, että ei me taideta mitään pk-uraa tehdä - jos ei o tähänkään asti treenattu, niin tuskin jatkossakaan. Eli nyt vaan noin miljardi luoksetuloa suoraan sivulle.

Kaukokäskyistä on tulossa aika mielenkiintoiset, sillä Rottanen tarjoaa maahan-seiso liikkeeseen joka a) näyttävää hyppyä oikealla päin suorille jaloille (Up-temppu), b) nousua seisomaan kolmelle jalalle (ilmassa oleva takajalka vaihtuu salamanopeasti, kun Rotta ei ihan tajunnut, oliko se vasemman vai oikean jalan Kinkkaa-temppu) tai c) näyttävä hyppy oikealle kolmelle jalalle hyppimään.

Taku on treeninyt eniten perusasennon kivuutta ja luoksetulon pysäytyksiä. Voisiko sitä olla niin hullu, että koittaisi mummunkin kanssa vielä kisata?!

Treenata tässä täytyykin, sillä Tilastopentuja eli Supon pentulaisia on tulossa Turkuun tammikuun lopulla agi-kisaamaan ja tokottamaan. Aron ja Pipsa pääsevät kokeilemaan lattiamajoitusta mun uudella maalatulla lattialla. Seuraavan kerran tavataan jo helmikuun puolessa välillä Tampereen suunnalla, johon saattaa ilmaantua jopa koko pentue. Olisipa mahtavaa. Viimeeksi on koko porukalla nähty kaksi vuotta sitten. Luvassa on lämminhallitreeniä niin agin kuin tokonkin osalta, ja oikein ulkopuolisen kouluttajan JA muonittajan turvin. Aaaaah.

Pikku-Remppanen eli Hanna ja Ready me nähtiinkin joululoman kotimatkalla Kalajoella. Siitähän oli tullut iso sälli!

Supon lapsenlapsiakin on jo pistetty alulle, kun Jäbä (FF Floating Point) pääsi riiaamaan Liinua (ks http://www.somethinglikebc.com/pentuja.htm) 

Kävipäs kivaisesti, päästiin koirain kanssa lampaita katsomaan Rymättylään. Katjan Siia ja Kone menivät hienosti - ei mitään uutta auringon alla. Minä yritin silmä kovana katsoa, miten koiraapäin kääntyvien pässipoikien kanssa pitäisi toimia. "Ennakoi", esitti Katja, mutta näin kaupunkipaimenena lampaitten käytöksen ennakointi on kyllä lähinnä arvuuttelua. Eniveis, Taku oli reipas mummu, ja tapansa mukaan halusi tuoda "kaikki SULLE heti nyt". Rotin kanssa muisteltiin eka vihellykset (se muisti ehkä nopeammin kuin minä), ja sit tehtiin kuljetusta ja pikku hakuja. Eteenpäin ajoa en oikein haltsannut. Oikein tosi hyvältä tuntui pikkupojan meno.

Kesän lammastuskoulututusta suunniteltiin, ja vahvasti näyttää siltä, että Piikiön laitumilla tavataan ensi kesänäkin!

Rotin paimennuspäiväkirja jäi vähän vaiheeseen, mutta tässäpä parit kuvat syyskuun alun treenauksista. Kuvaajana Amy Fowler.

Kuva 1. Roti ja Taku molemmat hakemassa lampaita. Eka yhteishakutreeni!

Kuva 2 a) Rotille sisäflänkkiä, Taku takamiehenä varmistamassa. b) Outi ja Taku katselevat Rotin poispäin ajoa jaon jälkeen.

Kuva 3. Rotin jakotreeniä.

Kuva 4. Poispäinajoa yhdessä.

Kiva koira! Sekä siis pentulainen, että mummulainen.

Takulla oli ehkä paras 10-vuotispäivä, mitä koira voi toivoa. Minä lähdin Seiliin, ja Taku pääsi Susannalle. Se saa sellaiset separit Susannan näkemisestä, että ei tarvi kysyä tykkääkö se Sussusta tai agista... Kahdet radat oli vedetty, ja toinen oli puhdas ja nopea - viimeiseen rimaan asti... Tuulettelut alkoivat kuulemma vähän turhan aikaisin, ja räps, rima alas. Niin lähellä, niin kaukana!!! 

Älyttömän kivaa, että mummu saa vielä tehdä lempparipuuhiaan! Ei sitä eläkkeelle laiteta vielä vähään aikaan, ja kunnon ja innon ylläpitämisestä pitää paimennus ja aksaus kyllä huolen. 

Supolla olisi ollut perjantaina 7-vuotispäivä. Sen kunniaksi hain eilen kaverin tuhkat eläinlääkäristä. Voi että tätä menoa.

Synttäriterveiset kuitenkin pentuesisarille, ja erityisesti Niila-siskolle, josta tuli synttärien kunniaksi TVA!!!!!!!!!!

Pentulaiset ovat olleet ahkeria, ja viestitelleet kaiken maailman tuloksista. Tämä on ollut tosi mukavaa kuultavaa äiteekoiraa kaipaavalle. Ei-kronologisessa järjestyksessä kerrottakoon, että

Aron ja Heidi saivat ekan EVL-ykkösen!!! Piirinmestaruuskisat, aika pilkunviilaukselta kuulostava arvostelu ja 266,5 pistettä. Samalla menolla normikisoista on herumassa aikasten hyvät pisteet! 

Aron ja Heidi kävivät tokokisoja ennen myös luonnetestissä, josta 185 p ja laukausvarmuus. Samassa testissä kävivät myös Riikka ja Loisto, ja tytöille 178 p ja laukausvarmuus. Näistä molemmista testauksista on enempi Riikan ja Heidin omissa blogeissa. Ekat pennuista siis testattu, ja tasaisen hyviltä harrastuskoirilta vaikuttavat! Noh, eipä tämä ollut mikään varsinainen uusi tieto.

Pipsa ja Anna ja samaten Ready ja Hanna ovat käyneet agipikikisoissa, ja kuulemma hyvin menee - ja lujaa. Joku källi radoilla on kuitenkin käynyt, ja nollat vielä odottavat tuloaan (Pipsalla on jo 1 ykkösistä). Agi-kisoja on varmaan aika usein, kun niistä ei ilmoiteta tähän konttoriin ollenkaan niin tehokkaasti kuin muista kisoista ja koetuksista! Anteeksi annetaan.

Rymy ja Satu menivät oikein missikisoihin. Kuulemma mm. hyvän kokoiseksi sanottiin, mutta käskettiin kerätä vielä massaa kotosalla. Noh, massakausi on varmasti ainakin Rymyn mieleen! 

Jäbä kävi täällä Turun päässä katsomassa lampaita, ja innostui tästä rotutyypillisestä puuhasta. Koko pentue on siis käynyt lampailla, ja jokainen innostui asiasta. Kukaan ei kuitenkaan ole treenannut sen enempää, joten mitään hajua ei ole siitä, mihin noilla vieteillä päästäisiin. Jos asuisivat lähempänä, niin ottaisin kurssitukseen kyllä uskoen vahvasti kehityskelpoisuuteen.

Kait tämä tästä etenee. Älytöntä, että Supon naamaria ei enää näy auton peruutuspeilistä kyylimässä takapenkiltä etiäpäin. Tänään Roti nukkui, ja näkyi vain Taku, ja toinen naamari puuttui hyvin hyvin selvästi. Surua on oikeasti helpottanut kanssakoirailijoiden myötätunto - kiitos siitä hyvä väki. Toivottavasti pystyn olemaan samanlai tukena muitten vastaavissa tilanteissa.

Noh, niillä  mennään mitä on, Marikaa lainatakseni. Taku ja Roti ovat joutuneet tokotreeniin, sillä mun Tokokoira ei sitten parantunutkaan. Taku teki liikkestä seisahtumisia jalkapallomaalia kiertäen, ja ihan ok. Kauan se ei kyllä jaksa täpöllä juosta! Kaukokäskyt ovat unohtuneet - kummaltakin. Mitkähän sen käskyt olivat...? Toisena aamuna teimme merkille menoa siten että noutokapulit olivat takana, ja nytpä muistan että tätä pitää tehdä Takun kanssa ja paljon. Ehkä me vielä kisataan!

Roti yllätti iloisesti. Menemisen meininkiä oli, ja oppi meni tehoisasti läpi. Mitään hyytymistä ei tullut kummassakaan viime viikon treenissä. Lentsun kurssilla katselin merkille menoja, ja päätin, että Rotille tulee merkin kierto. Muistin sen nyt, ja selitin, että kierräpä tuo tötterö, ja heps, sehän sopi. Tyyppi kiertää nyt hienosti merkin. Toka treenissä uskalsin ottaa sen sivulle, josta naks, ja palkaksi  merkin kiertoon josta naks, ja pallo lentää mun taakse. Hyvin meni! Jalkapallomaalin kiertoa oltiin kanssa kera pysäytysten. Nyt tarvis päättää, että aionko aloittaa pk-uran, vai lopetanko pelleilemästä noutojen ja luoksetulon eteentulon kanssa. Ehkä lopetan.

Torstaina tsemitettiin Elinan kanssa paimennustreeneihin, johon myös Päivi ja Sami ilmaantuivat. Eteenpäin ajoja ja pikkuisia hakuja. Ajot meni ok, joskin pitkä matka pitkän ja herkullisen kesannon läpi oli just niin raskas kuin epäilinkin. Hakukaaritreenit olivat hyviä Rotille, mutta sen sikailun jälkeinen huuto oli liikaa Nokille, joten tolppamies vaihtui meikäläisestä Päiviin - kiitos!  Jakoakin koitettiin, ja häkkiä vasten se jotenkin onnistuikin.

La oli paimennuskurssi Hepojoella. Taku teki pääosan töistä, mutta Rotikin teki jotain. Yksi kurssilainen vielä kuvasi Rotin treeniä lopuksi, mistä iso kiitos. Tehtiin ihan vaan hakua, maahanmenoa, kuljetusta. Ihan ok, mutta syöksyä  meinaa tulla alkuunsa. Tätä ei laskettu ehkä kunnon treenikerraksi, mutta ehkä kokemuksen kerryttäjäksi kuitenkin.

Su oltiin Takun kanssa Somerolla kisoissa varikkokoirina. Takun maahanmenotreenit ovat tuottaneet tulosta, ja se meni puolta paremmin maahan kuin viimeeksi varikkokoirana ollessaan. Edelliskerran onnistumisprosentti oli nimittäin pyöreä nolla, nyt jo fifty-sixty. Roti sai tehdä lampaitten loppukuljetuksen, jossa sen piti olla melkein koko ajan lampaiden edellä himmaamassa niitä. Olin kyllä tyytyväinen siihen, miten äkkiä se hokasi tarkoituksen ja siihen sopivan konstin. Opeteltiinkin uutta sanaa "Pysäytetään ne". Tyyppi peruutteli lampaat laitumelle! Nollaustreeninä tehtiin vähän ajoa ja hakukaaria. Pari kertaa kokeiltiin myös uutta vihellystä "jätä ne ja hae nuo muut".

Supon sisaren Niilan lapsi Kita oli varikkohupulaisena, ja videoi meidän menoa - kiitos! Nyt Supon mentyä on hirveä tarve dokumentoida koirien tekemisiä, että jotain jää kuitenkin jäljelle, jos huonosti käy. Ja jossain vaiheessa käy, sehän tiedetään - ja hyväksytään.

Supo eli Pikkupaimenen Ready Steady Go 9.9.2004-29.8.2011

Keväällä 2011.

Eilisestä tuli se päivä, jolloin Supo muutti koiraitten taivaaseen Oonan ja Patun tykö. En olisi kyllä uskonut, että Supo, tuo just tullut pentukoira lähtisi ennen Takua. Viikon kuluttua se olisi täyttänyt vasta 7. Kummallinen ajatus, ettei sitä Kaikista Kauneinta Koiraa enää ole.

Ei tämä nyt ihan yllätyksenä tullut - mutta eipä paljon muutakaan. Tähän kytkeytyvistä sairaalareissuista ensimmäinen oli joulukuun puolivälissä, jolloin Supo kröhi. Syy ei selvinnyt, mutta muistaakseni lääkäri sanoi, että voi olla vain pitkittynyttä flunssaa - tai sitten jotain vakavampaa. Uutena vuotena kaverin pää ja kaula turposivat hurjasti. Eläinlääkärissä otettiin kuvia, ja todettiin tulehdusarvojen olevan hiukkasen koholla ja keuhkojen brankeolien näkyvän vähän turhan selvästi. Supo sai antibioottikuurin, ja selvästi parani. Keväällä se oli ihan oma itsensä. Tai no, oma hullun lailla menevä itsensä se ei ole ollut pariin vuoteen. Syynä on ollut selkään tullut spondyloosi eli luutuminen - tai sitten tähän tautiin liittyvä joku oire. Joka tapauksessa aamut alkoivat Rotin ja Supon sylipainilla olohuoneessa.

Raahessa pääsiäiskokolla 2011.Kuva Jukka Pekama.

Kesällä Supo oli paljon Stinan ja Otson tykönä kesäkoirana. Juhannuksena se tuli takaisin reippaana, hyväkuntoisena ja onnellisena. Ja puhtaana ja harjattuna. Tuli oikein huono omatunto oman retuperäisen koiranpidon takia... Tyyppi ui ja riehui ihan normisti. Seuraavan kerran se tuli takaisin kotio heinä-elokuun vaihteessa, ja tällöin kunto oli heikentynyt. Takana oli ollut ripulikausia, ja laihtumista, ja koira tuntui jäykistyneen ja pää taas vaihteeksi turvonneen. Turvotus paheni, ja vaikutti ihan kuin koko etuosa olisi kerännyt nestettä. Tämä vaikutti tietty myös hengitykseen. Vein sen lääkäriin. Taas kuvailtiin ja ihmeteltiin turvonneita sylkirauhasia/imusolmukkeita. Lääkäri ei oikein osannut sanoa mitään, mutta taisi kyllä epäillä pahaa näin jälkeen päin ajatellen. Sovittiin että pitkä antibioottikuuri, ja jos ei auta  niin otetaan näyte sylkirauhasista tai imusolmukkeista. Mökkireissulla en olisi ottanut Supoa enää mustikkareissulle, mutta se karkasi mun perään ja jaksoi kohtalaisesti mukana. Tämän jälkeen kaveri meni takaisin Kesäkoiran virkaansa vielä pariksi viikoksi. Ajattelin, että jos se sairastaa, niin se EI halua olla laitumen reunalla eikä välttämättä laumassakaan. Stinalla ja Otsolla se sai olla Prinsessa. Kolmannen viikon kohdalla oli selvää, että antibiootti ei ole auttanut. Tilasin koiraa näkemättä eläinlääkärin, ja totesin Supon kotiotullessa, että syytä on mennä. Silmien turvotus oli onneksi laskenut. Koira oli kuitenkin jaksanut vielä olla mukana menossa, ja oli ollut ihan reipas ja pahin kröhinä hengityksestä oli häipynyt. Ruokahalu oli kasvanut hurjaksi, ja se oli jopa pöllinyt kaiken ruuan minkä löysi hoitopaikassaan. Olimme lisänneet ruoka-annosta, mutta tyyppi vain laihtui. Paino sen sijaan nousi... Se oli 20,5 kg vaikka kylkiluut tuntuivat. Ajattelin, että pari kiloa on nestettä etuosassa.

Supo tuli torstaina kotio, ja tuntui jo viikonloppuna paljon huonommalta. Ei se enää halunnut tulla kävelyllä, maha meni taas löysäksi ja henki kulki erittäin heikosti. Yöllä kävin katsomassa, onko se hengissä ja laitoin tyynyä pään alle. Alkoi tuntua epätoivoiselta. Se lähinnä läähätti, kerjäsi ruokaa ja joi.

Maanantaina uusi eläinlääkäri aloitti sydämestä, jonka äänet kuuluivat heikosti. Ei ollut nestettä sydänpussissa, ja pumppu hakkasi ihan tasaisesti ja supistui kunnolla. Nähtävästi ruhossa oli niin paljon nestettä kertynyt, että äänet kuuluivat huonosti. Kilpirauhastesti, verikokeet, borrelioosi - ei mitään. Valitettavasti. Lisää röntgenkuvia - ei mitään. Silmänpaineetkin mitattiin, ja nekin olivat ok.  Lopputulemana oli, että tyypillä on vaikea hengittää, ruoka ei imeydy, nestettä on kertynyt, eli hengitysteissä ja imusuonissa on ongelmaa. Ja että ongelma on kaulan alueella. Ja että kaulassa ja päässä on RUNSAASTI liikaa tavaraa, joka ei ole pelkkää nestettä. Eipä sitä enää tässä vaiheessa paljoa mitään ole tehtävissä. En halunnut lähteä Helsinkiin kuvauttamaan kaulaa tarkemmin, sillä sitten oltaisiin todettu, että syöpä on juu, mutta mitään ei silti voi tehdä. Enkä olisi pystynyt odottamaan Supon kanssa enää pitkään, se ei ollut kunnossa. En halunnut, että se kärsii yhtään enempää, ja nyt se ei vielä ollut kivulias, vain väsynyt ja jatkuvasti nälkäinen.

Otin Takun ja Rotin mukaan, ja menimme koko porukka klinikan taakse kallioille. Mustat bortsut riehuivat kepin kanssa ja Supo söi ruohoa. Soitto Kimmolle ja soitto Riikalle, ja päätös tuli varmistettua. Soitto Stinalle ja Otsolle, mikä oli kamalaa, ja olen niin niin niin pahoillani siitä että tässä kävi näin. Soitto Elinalle ja äitille, sillä tuntui että näille piti saada sana ennen lopettamista.

Tuntui pahalta jättää Supo sinne. Hautaan vienti olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt saamme tuhkat uurnassa parin viikon kuluttua, ja viemme Supon Raaheen metsäpalstamme mökin eteen. Siellä on juuri keväällä tehty kivikasa Oonan haudan päällä. Sen alle, Oonan viereen, laskemme Supon. Kultaisen koiran. Voi hyvänen aika.