Edellispäivänä oli ennätysnousu, 30 g. Victoria söi yöllä ja aamullakin vielä vähän, mutta sitten alkoi itkeä. Se ei ollut tähän asti itkeskellyt kuin hyvää nukkupaikkaa etsiessään. (Se lopetti ruokailun aina ennen muita, ja halusi nukkua muitten imevien päitten päällä oma pää ylöspäin. Ei kovin helppoa siis löytää hyvää asentoa!)

Nyt kitinä vain jatkui ja jatkui, ja soittelin ohjeita. Riikka selvitti vaihtoehtoja kanssa, mutta puolenpäivän jälkeen oli ilmeistä että lääkäriin on mentävä. Kaveri ei syönyt, vaan itki ja vaelsi. Kaverit olivat jo niin isoja, ettei niiden kaulaa voinut enää pitää tyynynä! Hetken helpotus tuli vilttikasasta, jonka päälle sai kaulan ja pään ylöspäin. Lämpö puuttui kuitenkin, joten pistin muovipulloihin lämmintä vettä. Loppuen lopuksi mikään ei auttanut, eikä ruoka tosiaankaan kiinnostanut.

Nyt alkoi olla selvää, että hyvin ei tule käymään. Antibioottia ja nesteytystä pennulle voi kyllä antaa, mutta riippuu tietty diagnoosista kannattaako se. Hälytin TAAS Ollin, joka tulikin paikalle viemään meitä lääkäriin. Tässä vaiheessa pidin varmana, että keuhkoissa on jotain vikaa. Keuhkojen vajaakehitys oli lähtiessä varmin diagnoosi. Naapuri hyvästeli Victorian, sillä epäilin vahvasti matkan jäävän viimeiseksi.

Lopputulos oli sydämen vajaakehitys. Sivuääni oli massiivinen ja kohiseva veri jätti keuhkoäänet taakseen. Päätöstä ei tarvinnut Riikan eikä mun miettiä, ja niin Victoria nukutettiin ikiuneen ja päästettiin Tuonen lehtoon muiden lasten kanssa leikkimään.

Kiitos kaikille konsultaatiosta ja Ollille siitä, että on mukana iloissa ja suruissa.

"Pennulla todettiin pauhaava holosystolinen konemainen sivuääni. Tämä viittaa vahvasti joko persistoivaan ductus arteriosukseen tai aorttastenoosiin. Koska pennun vointi oli muutenkin huono ja ennuste sydänvialla heikko, päädyttiin kärsimysten välttämiseksi eutanasiaan. Otamme osaa suruunne."

***

Victorialla oli siis sydänvika. Kasvu oli neljänteen päivään asti normaalia, jonka jälkeen jotain tapahtui, ja ilman tukemista kaveri olisi varmaan kuollut aika pian. Muiden kasvu on ollut ihan normaalia (ks. kuva), ja Victoria on mennyt ihan omia polkujaan. Supo ei hylkinyt sitä missään vaiheessa, joten jatkoimme hoitamista. Seitsemän pennun katraasta voi tietenkin olettaakin jollain jotain vikaa olevan, ja toivomme että se oli nyt tämä. Olen kuitenkin kiitollinen, että se syntyi elävänä. Meillähän oli pelko, että röntgenkuvien mukaan yksi, viimeinen, saattaisi olla kuollut. Tämä olisi vaikeuttanut synnytystä ja haitannut varmaan muitakin pentuja. Jos sen kuolla piti, niin hyvä että näin, ja toisaalta onneksi jo tässä vaiheessa.

1247737178_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

***

Illalla sepelkyyhkyn poikaset jättivät pihapihlajassa olevan pesänsä. Kolme poikasta.