aukesivat nekin. Korvatkin jo kuulevat päätellen siitä, että nyt ne ryökäleet heräävät jo olohuoneessa käymisestä. Nokka on kuitenkin tarkeämpi infon saannin lähde: jos Supo makaa pentulan vieressä, on lapsilla helpolla melkoinen älämölö päällä.

Niillä on päivisin usein joku Nannen supervilteistä laatikossa tuomassa vähän "korkomaailmaa". Pelkään että ryömivät sen syövereihin yöllä, joten otan sen poissaoloni ajaksi pois. Pistin kuitenkin karvaisen tyynyn niille yöksi tilalle, ja siellä olikin aamulla tungosta.

Toko-treeniryhmämme oli kesälomalla, joten Taku sai vapaapäivän. Supon treenit ovat olleet naksutinpelejä vaan. Meillä on aika tärkeä jalkapallorojekti menossa, eli treenaamme jalkapallon pyöritystä nokalla ilman syöksymisiä ja erityisesti ilman huutoa. Supo on vaiheessa, jossa voin hakea jo pyörittämisen kestoa, ja erityispalkkaa siitä, jos pyörittää mulle päin. Taku on samassa vaiheessa, mutta pyörittää jo pitkiä matkoja, ja on treenannut myös maalien tekemistä pahvilaatikkoon. Saisikohan ne tönimään palloa toisilleen?

Pentujen ehdollistaminen naksuun on aloitettu, mutta vain parin naksun verran. Ajattelin sopivaksi ajaksi sen, kun kaikki syövät sovussa ja onnellisina (=maito valuu kurkkuun, ei kitinää, ei tunkemista). Viikon kuluttua aletaan tutustua muuhunkin ruokaan, ja sitä myötä pääsen systemaattisemman naksuehdollistamisen pariin. Tässä vaiheessa ainut varma vahviste lienee äiteen tissille pääsy, joten koitan tietoisesti palkita pennut mm. punnituksen sietämisestä tai sylissä käynnistä äitin tissille pääsyllä. Toisaalta on käynyt ilmi, että ihan nälkäistä pentua EI voi punnita... Osalla pennuista syliin ottaminenkin on vähän sietämistä, osa ottaa rauhallisemmin. Elvis on pahin valittaja, Romulus ja Aleksanteri Suuri taas tyytyvät kaikkeen.