No niin. Opin taas jotain: Kuusi pentua voi huutaa kuusiäänisesti suoraa huutoa HELPOSTI 45 min putkeen. Enempää emme kokeilleet, sillä aamuinen matka Rymiksestä tänne kesti "vain" tuon ajan. Kotiutumisen jälkeen pennut eivät meinanneet pysyä aitauksessa liittyen siihen, että pihassa hyppäsi kaiken maailman porukkaa, ja Sussu tietty tunkee aitauksesta pois vetäen pari pentua vanavedessään etc. Tässä vaiheessa olin aika valmis luopumaan pennuista ihan vaikka heti. 5 e. Kimmo ehdotti lähtöhinnaksi markkaa.

Iltapäivällä mentiin Supon ja Takun kanssa paimentreeneihin palloilemaan eli hakemaan vertaistukiseuraa. Kävi ilmi, että Heikki ja Una-PENTU 18 kk olivat jo tulleet toko-valioksi!! Tulokset olivat jo pari viikkoa sitten valmiit ja näyttelytuloskin sille vähäkarvaiselle bc-honkkelille tuli sunnuntaina. JESTASH mikä koirakko. Pistän rahani likoon tämän kaksikon noususta parin vuoden päästä maajoukkueeseen ja Isojen Koirien Kisoihin.

Illalla Vili-Johanna tuli helppaamaan ja ajalimme hullulan kanssa yliopistolle. Takakontissa oli 4 kaveria ja 2 takapenkillä sylissä. Toinen, vasemmassa kädessä ollut A. Boyle huusi, A. Suuri veti sikeitä. Takakonttilaiset söivät karkkinsa ja aloittivat riehunnan big-time. Noh, matka oli lyhyt ja hermot levänneet. Onneksi yo:n pihalta löytyi yötyöryhmä, eli Lepakko-Thomas ja assistenttinsa Hanna Siiranen, jotka roudasivat pennut meidän kanssa pihalle. Eka olimme pihalla (ruohikkoa ja asvalttia), ja tutustuimme suihkulähteeseen, jonka reunat olivat liukasta kaakelia. Ihmisiä kulki vielä jonkun verran, mutta sen verta kauempana, ettei lauma lähtenyt perään. Elvis halusi lähtä kyllä auttamaan Vartijaa, mutta vartija ei näyttänyt kiinnostuneen avusta. Hmm, se olisi kyllä tarvinnut apua, sillä näytti siltä että joku nuori sälli juoksi vartijan edellä piilosta leikkien ympäri kampusta. Erikoista. Lopuksi sälli ja kolme kaveriaan istuivat portailla tyytyväisinä ja vartija näkyi lähtevän kypsähkön näköisenä. Missä kolme muuta olivat piiloleikin ajan? Ensi kerralla otan myös Takun ja Pixin mukaan suorittamaan ihmisetsintää.

Tämän hurjan kiinnostavan draaman aikana olimme jo siirtyneet sisätiloihin tutustumaan akateemiseen maailmaan. Opintojen alkumetrit olivat osalle hitusen vaikeita, sillä kaikki eivät löytäneet ulos tuulikaapista... Ei sitä pieni voi tajuta, että ovessa voi olla lasit. Maton jälkeen olikin Jännä Lattia. Tutkiskeltiin siis sitä, ja päätettiin syödä eväät. Tämän jälkeen lattiassa ei ollutkaan enää mitään jännää.

Tulomatkalla takakonttilaiset nukahtivat heti kättelyssä (A. Suuri oli jo nukahtanut aiemmin...), ja vain vasemmassa kädessä takapenkillä matkustanut Kaarle III veti henkilökohtaista aariaansa. Eli Johannan vasemmassa kädessä on joku vika.