Aamu alkoi niin kuin tämän viikon muutkin aamut - tehokkaasti. Pentulan ääninappula oli väännetty kaakkoon, joten heti kun aivot selvisivät, roudasimme kaverit ulos, eli noin kuuden aikaan... Huuto loppuu oitis, kun tyypit pääsevät vapauteen. Tai noh, olihan sitä vapautta kokeiltu pitkin yötä (hemmetin houdinit...). Pennut riehuivat aitauksessan iloiten uudesta bambumajastaan. Hulluilla on halvat huvit: taas riitti, että laitoin entisen bambuverhon ja pyyhkeen (lajitunnistus tod. näk. väärä) eri kohtaan omenapuun raatoa ja taas pystyi leikkimään uusia leikkejä. Kuvia ja videota myöhemmin! 

Päivällä tehtiin viimeiset naksuttelut. Tällä kertaakin otin eka session, noin 10 naksausta ihan vain muistuttaen, että naksulla ja karkeilla on yhteys ja että karkkeja löytyy sormista. Sitten pistin lusikan lattialle, ja aloin naksauttaa sen koskemisesta. Kriteerinä oli koskeminen, koska a) tarjosivat sitä helposti, b) pelkkä sinne päin katsominen olisi ollut mulle hankala hahmottaa ja c) kavereiden ruumiinhallinta on edelleen niin heikkoa, että sheippaus kohti lusikkaa ei ehkä olisi tuonut kuin kaatumisia. Noh, kaikilla meni tosi hyvin. Kolmas sessio pienen rapsuttelun jälkeen oli tietty vielä parempi. Pienikin tauko on näköjään oppimisen aikaa aivoille!

Tämän jälkeen annoin loput nappulat kolmena eri luoksetulosvihellyksenä. Hyvin kaikki jättivät nappulat kuppiin ja siirtyivät seuraavalle, täydemmälle kupille. Aleksanteri Suurella oli toki hieman vaikeuksia lähtä kesken syömisen..

Illalla vietettiin viimeistä perheiltaa, ja ihmiset kävivät oikein vuokraamassa videon. Pennut sisälle ja pentujen kanssa tutkimaan Jackie Chanin seikkailuja muinaisessa Kiinassa. Hmm, Romuluksen kanssa kannattaa olla tarkkana alkoholin käytön suhteen, sillä se näkyy kiinnostuvan myös viineistä. Luulin, että vain olut ja lonkero ovat sen mieleen. Muut pennut ovat streittareita.