Aamu aukeni anivarhain... Yö oli aika karmea, mikä helpotti luopumisen tuskaa... Kaarle III:sta tultiin hakemaan heti aamupäivästä, ja mukavahan se oli hyvään kotiin antaa. Kaarle muutti Jyväskylään, ja siitä tulee kuulemma Pipsa. HUOM! Virallinen kummi, eli Olli ei ole hyväksynyt tätä nimeä vielä, vaan vastaehdottaa Elisabet I:stä. Virallinen Kummi sanoi pystyvänsä joustamaan tasan tämän verran. Pipsan tulevaisuus on paitsi tokossa ja agissa, myös pk-puolella. Syksylle on jo varattu koulutustunteja, jotka Pipsa pääsee jakamaan perheen japaninpystykorvan kanssa.

Fig. 1. Kaarle III alias Pipsa nukahti riehuttuaan kuin hullu Tapion ja Reetan pihalla tiistaina (kuva Tapio tai Reetta).

Romulus lähti iltapäivällä Vantaalle eläkeellä olevan sakemannin kanssa samalle ohjaajalle. Perheessa on myös doppereita ja valkoisia kääpiösnautsereita. Nimeä ei ole vielä päätetty, eikä ihme, sillä Virallinen Kummi ei näköjään ihan kaikkea läpi päästä. Jäbä tai Jäppinen kuuluvat olevan vahvat vaihtoehdot. Luvassa on pelastuskoiran ura, mutta ensin mennään pentuagilityyn!

Iltapäivällä otin uskomattoman irtioton, ja siirsin pennut jo viiden aikaan sisälle, ja lähdin tyttöjen, Elinan ja Pixin kanssa hengaamaan. Eka käytiin Raision lampaat läpi, ja sitten mustikkametsään. Jotain löytyikin, mutta aikalailla oli imuroitua, hitsit. Paikkana oli Pixin hakuryhmän yksi treenauspaikka. Valinta oli hyvä, sillä Supo löysi Pixin hukkuneen rullan tuoden sitä hyvin ylpeänä mulle, ja pyynnöstä Elinalle. Elinalla olikin paremmat karkit mukana, onneksi! Sitten Supo löysi ihmiskakkaa, ja tästä se palkkaantui ihan tosi hyvin kanssa...

Kotona olikin sitten tapahtunut ja paljon... Pennut olivat murtautuneet linnoituksestaan, sen jälkeen olohuoneesta, ja tulivat ovella vastaan. "JEEEJEEE ollaan täällä!" Otimme Elinan kanssa kaverit ulos, ja menin tarkastamaan tuhot. Jeejee, olivat aloittaneet syömään isojen tyttöjen nappulapussia! Luulen, että AB oli aloittanut pussin kanssa, sillä sen mahassa oli tavaraa, mutta ei julmetusti. Anna Boyle oli pongannut pussin jo viikkoa aiemmin. Nähtävästi Remus oli päässyt vähän osingolle, mutta A. Suuri oli vallannut koko kaivoksen. Tämän päättelin siitä, että A. Suuri oli pyöreä kuin pallo, ja muut olivat korkeintaan väsyneitä ilmapalloja... Elvis ei varmaan ollut saanut mitään. Noh, soitto eläinlääkärille, joka suositti parafiiniöljyä. Öljyä nassuun Aleksanterille (sekin oli kuulemma tosi hyvää), ja varovainen soitto pennunottajalle Kouvolaan:

- Tuota niin... Halusit ahneen koiran ja taidat saada... Ei ehkä kannata tulla hakemaan ihan aamusta, sillä saattaa olla vähän ripuli. Äitinsä poika on!

Satu vaan nauroi, ja aikoi tulla heti aamusta. Eristimme Elinan kanssa (kiitoa avusta taas) A. Suuren pentulaatikkoon (osa pentulaa), sillä en halunnut muitten rypevän sen mahdollisessa ripulissa. Se protestoi vahvasti koko yön. Varmaan juu ketutti, kun muut kiipivät edes-takas pentulaatikkoon, mutta A. Suuri ei päässyt. Maha oli niin pallo! Annostellessani parafiiniöljyä Alekstanterille, Elina raportoi tilanteen kehittymistä.

- Se koittaa kiivetä, mutta ei pysty.

- Se menee juomaan. Oho, se taitaa nukahtaa pää vesikuppiin. Taitaa hukkua.

- Eikun heräsi. Nyt se roikkuu etuhampaillaan tuossa verkkoaitaa paikallaanpitävässä narussa! Varmaan sattuu. Eikun nyt se tippui.

Ja tästä eteenpäin. Kuten arvaattekin, loppu yökin oli aivan karmea, ja olin hyvin valmis luopumaan pennuista aamulla.