Remus on edelleen kotosalla, ja etsii hyvää kotia!

Remus on ahne, leikkii hyvin ja laumaviettikin (jos sellainen termi sallitaan) on hyvä. Se siis palkkautuu hyvin luoksetulotreeneissä sekä ruualla, leikeillä että hyvittelyllä. Se on alkanut tuoda leluja mulle päin, eikä omi multa niitä yhtään. Kaverin tykönä se oli kuulemma kuitenkin ominut lelujaan. Murahdus saa sen lopettamaan toiminnan, kuten tontin rajan yli menemisen tai kaapin oven syömisen, ja siinä mielessä olen pitänyt sitä kyllä pehmeänä. Se oppii pelottavan nopeasti asioita, joten omistajan täytyy oikeasti olla kolme askelta edellä koko ajan. Remus on ollut mm. yliopistolla eri laitoksilla ja yhteysaluksessa, joissa kaikissa kulkee häntä pystyssä ja jeejee-mielellä. Kaupungilla se on ollut lähinnä sylissä, mutta kävelessään se oli edelleen hyvin itsevarma ja pysyy hyvin laumassa, eikä stressaa esim. viemäriautosta.


Remppanen on sen verran vahvatahtoinen, nopeaälyinen JA lupaava, etten taida myydä sitä ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, saati kotikoiraksi. Agi-koiraominaisuuksista en mene vannomaan (äitillä ei ole mitään näyttöä), mutta toko- ja pk-koiraominaisuuksista sanoisin, että loistava pentu.. Pentutestin perusteella Remus kuormittui enemmän kuin muut, mutta tätä ei ole kyllä näkynyt kotioloissa millään tavalla. Varalta kuitenkin sanoisin, että pakotekouluttaminen ei ole tämän(kään) koiran koulutuksessa paras idea. Tähän asti olemme tehneet jälki- ja kontaktitreenejä, eteenmenoja ja erilaisia naksutusjuttuja. Lähinnä tietty olemme treenanneet leikkimistä ja palkkautumista erilaisista asioista. Muut pennut ovat tehneet samanlaisia treenejä, ja palaute on ollut kasvattajia mairittelevaa.
 

Laittaisin tähän kuvia, jos osaisin käyttää tätä uudistunutta vuodatus-blogia!! Aaarhg.

*****

Muista kuulumisista sen verran että:

Taku: on paimentanut Raision kesätyölampailla ja Rymättylässä lammaskoirantuuraajana. Uutuutena ovat täysin käsistä lähtevät hakukaaret - se lähtee kiertämään tosi kaukaa. Noh, eivätpä lampaat säikähdä... Se myös on alkanut jäädä jumittamaan. Hmm, liekö "silmä" alkanut aueta syksyn auringossa ja tämä lammaskoirien perusongelma alkanut tulla esille myös muuten kroppakoirana pidettävässä Tarzanissa?

Supo on päässyt vähän paimentamaan kanssa, mutta sen kanssa ajan voisi käyttää järkevämminkin. Äitee on selvinnyt pennuista hyvin (fyysisesti ainakin), ja on nyt lihotuskuurilla. Imettämisen sen on lopettanut tyystin, mutta vielä Remus jaksaa koittaa onneaan. Noooh, siinäpä Remus oppii, mitä murahdus tarkoittaa... Ah joo, viikonloppuna oltiin salaisessa paikassa sienessä, ja katselin että jaahans, taas se äitee pyörii jostain xxx-kasassa. Menin tsekkaamaan, että mikähän supikoiran huussi tällä kertaa oli kyseessä, mutta EHEI! Se pyöri jostain syystä kohdassa, jossa oli järjettömästi mustia torvisieniä!!! Ei ollut edes tallannut niitä.

Remus on tosiaan treenannut koirana olemista. Olen koittanut kehittää sen vetoleikkitaitoja ja huh, vihdoin se tuo myös mulle lelujaan. Ei mitenkään superisti, mutta suunta on kuitenkin ollut usein mulle päin! Remus on tutustunut maailmaan hyvin paljon sylissä: olemme käyneet niin paimenessa kuin pankissa ja kaupungilla ja bussissakin. Kirkolla käydessämme se pääsi tietty myös kävelemään turvallisissa kohdin, ja hyvin pysyy perässä ja ottaa kontaktia. Hansa-korttelissa oltiin syömässä eväitä, eikä sillä ollut kyllä hädän päivää. Remuksesta on kuoriutunut kerrassaan loistavat penikka.