Tänään käytiin isojen tyttöjen kanssa laskemassa lähilampaat. Paikallaan istumisia kannattaa muuten treenata laitumen vieressä ja parin metrin päässä sähköaidasta. Itse on aika tosissaan siitä, että EI saa tulla eteenpäin, eivätkä koirat laisinkaan uhkaa valua maahan - silloinhan ei näkisi enää mitä laitumella tapahtuu!!

Taku treenasi pikkupässeillä vähän, mm. pois päin ajoa kello neljästä (kuudesta ne lähtivät kaasuttamaan). Hyvin meni, opin ehkä jotain. Supo sai uida polskuttaa ja huutaa lampaille ja vahtia tarkkaan, kun vaihdoin utaretulehduslampaan aitauksen paikkaa.

Otin pikkukoirat kolme kerrallaan Retkelle. Käytiin taas hevoslassa-lampolassa ja fiilisteltiin puitten ja pensaitten alla. On kyllä hidasta matkantekoa... Kolmen kanssa kuitenkin pärjää paremmin kuin kuuden. Nukahtelevista on vähemmän haittaa, ja ehtii kiinnittää enempi huomioita yksilöeroihin. Nämä tulevat kyllä ihmisen tykö jos kutsun, mutta en viitsi käyttää kutsuja turhaan tai ilman ruokapalkkaa. Joku kuudesta tekee jokatapauksessa jotain niin jännää, ettei reagoi. Romulus ja Anna Boyle olivat oikein reippaita kiipeilijöitä. Aleksanteri Suuri pärjää parhaiten yksin näistä, mutta onneksi tykkää kyllä juosta syliin TÄYSIÄ.

Iltapäivemmällä otin pelkät tytöt + äiteekoiran vatturetkelle. Enempää kuin kahta ei saa nimittäin kannettua hyvällä otteella. Kaikki koirat viihtyivät hyvin vattupensaiden juurakoissa: lapset tutkiskellen ja äitee imuroiden tippuneet vatut.

Lasten leluarsenaali on heikko, mutta nämä eivät vieläkään innostu leluista läheskään samaan tapaan kuin ruuasta. Pistin kuitenkin yhden mustekalalelun roikkumaan juoksuvaijerista, ja toin pentuja yksitellen lähemmäs. Romulus ja A. Suuri ottivat vakavimman saalistaja-asenteen, mutta esim. Elvis ei tainnut tajuta koko hommasta mitään. Se puri vaan käsiä ja antoi veljien ja Kaarle III:n puuhata

.

Kuva 1. Vasemmalla A. Suuri etsii maakuoassa parempaa asentoa. Oikealla Anna Boyle söpöilee melkein hereillä. Huom. oikean posken Jokeri-tyyppinen valkea suunpieli.

Kuva 2. Pentujen päiväkoti.


Illemmalla annoin ruuan yksittäin pennuille vahvistaen luoksetulovihellystä. Hurraa, kaverit juoksivat kohti kieli lipoen heti kun vihellyksen kuulivat, eli yhteys oli muodostettu. Ou jees. Nappasin kipon lapsen suusta pari kertaa, siten että kukin sai neljä harjoitusta. Jaa paitsi Remus sai kuusi, sillä se säikähti kerran mun nopeita liikkeitä ja sit piti paikata. Sit en tiä saiko Anna Boyle kaksi kierrosta ja Elvis nolla, en ehkä ihan muistanut kenet olin käsitellyt ennen sieniretkeä ja kenet piti käsitellä sen jälkeen... Veikkaan että Lelli-Elvis oli "sattumalta" eka satsisa kuitenkin. Tätä oletusta tukee se, että kaveri huusi kuin hylätty afrikkalainen korvakoira aitauksessa, kun kuuli vihellyksiäni (vaikka siis olin muka mennyt piharakennuksen taakse kauas pentulasta!).