Heti alkuunsa kiitokset pentujen omistajille yhteydenpidosta! Taidan saada ihan liian ruusuisen kuvan puolikasvattajana olemisesta, kun ongelmanratkaisupuheluita ei tule ollenkaan, vaan lähinnä sanoma on, että "taas meni hyvin". Hyvä näin, tietenkin. Lokakuun lopulla onkin ensimmäinen pentutapaaminen Tampereelle - kivaa!

Supo on päässyt toko-treeneihin, mutta kotitreenaus on hyvin lähellä nollaa. "Pitäisi" tuntuu olevan pääajatukseni koirankoulutukseen liittyen. Jaa, agility-koulutuksessa oltiin Supon kanssa. Siitä lajistahan saattaisi jopa kiinnostua! Toko-treeneistä vähän tarkemmin: Edellismaanantaista en muista mitään, mutta nyt maanantaina olimme temppurataa. Hmm, muut huomasivat, että tässä puuhassa vinkumiset jäävät täysin, kun pitääkin keskittyä, eikä voi olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Luulen, että meidän pitää muistaa kehittää tällaisia ennustamattomia treenejä. Samalla pitää pitää huoli siitä, ettei ääntelyllä pääse jatkamaan. Ääntely rassaa mua nyt eniten.

Taku oli eilen kasvukauden viimeisestä kertaa kesätyölampailla. Surullista! Tiistaina oltiinkin "lammaskeikalla" Naantalissa siirtelemässä lampaita Zagga +  Marikan ja Flamma + Solveigin kanssa. Meni ihan ok, mutta raskas oli reissu mummulle.  Ensin haettiin pikkulaitumelta viitisenkymmentä kaveria, ja luotsattiin ne sivistyneesti ohi pieneläinhautausmaan, ihmishautausmaan ja omakotitaloalueen. Kolmella koiralla tämä homma oli aika helppo, eikä hautakukkia tahi pensasaitaa menetetty kai laisinkaan. Kuljetus jatkui pellon läpi kesästä ennestään tutulle pellolle, jossa lauma yhdistettiin 120 lampaan porukkaan. Ennestään tutusti lauma saavutti kriittisen massansa, ja lähti vyörymään kohti jokirannan kohdettamme, ja siitä ohi, ja sitten oikein pitkälle ohi... 170 lammasta ei ihan helpolla pysähdy, eikä Taku tajunnut, että sen pitäisi muka juosta pysäyttämään koko letka (menivät jonossa joen ja kallion välisestä kapeikosta). Nooh, Paimennusguru-Derek sanoi kurssilla, että heikommallakin koiralla pärjää, kun vaan itsellä on hyvä kunto. Eli eipä siinä muuta kuin liikettä luustoon ja juosten kallion yli katkaisemaan lampaitten reitti.

Saatiinkin kaverit takaisin, ja päästiin pohtimaan seuraavaa tehtävää. Miten saadaan sorkkaeläin vanerisiltaa pitkin joen yli? Lampuri otti pari karitsaa houkuttelueläimiksi, ja me muut tukimme vääriä reittejä ja ohjasimme eläimet sillalle. Ihme kyllä kaverit saatiin yli! Tuli kyllä nuolaistua ennen tipahtamista, sillä onnitellessamme toisiamme totesimme kauhuksemme, että viimeinen uuhi EI halunnutkaan mennä. Heh, yksinäisen lampaan saaminen mihinkään on hitusen mahdotonta, mutta loppuen lopuksi lampurin koira esitti kikkakolmosen, ja sai pidettyä lammasta niin paljon paikallaan, että sain otteen.

Tämän jälkeen haettiin vielä vähän lisää lampaita ja vietiin porukka odottelemaan seuraavan päivän keritsemistä. Taku nukahti autoon, ja piti herättää kotipihassa... Paimenpuuhista on painettu todiste, sillä lampuri oli kutsunut mukaan Vakka-Suomen Sanomien toimittajan. Torstain lehdessä oli Takun ja Flamman kuvat ja maininta Swedun paimennuskoulun apupojista. Toivon, että saan tänne valokuvia jossain vaiheessa.

Viikon teemana perheellä on ollut unettomien öitten viettäminen mahdollista Rymättylään muuttoa mietiskellen. Päätöksiä pitäisi tehdä, sillä aamuyön tuumaustunnit alkavat aiheuttaa univajetta... Takulle ja Supolle paikka kelpaisi kyllä, mutta me ihmiset koitamme miettiä, että onko toteutunut haave kuitenkaan sen parempi kuin toteutumaton.