Taku pääsi pitkästä aikaa käymään lampailla, ja ihan hyvin meni. Kokeiltiin tehdä sisätilassa jakoja, ja ehkä se siitä joku päivä.

Olin ollut tosi tyytyväinen Takun tokotreeneihin monta viikkoa, kunnes teimme kisamaisen treenin. Taas sama vanha ongelma tuli esille:Koiran ajatus karkaa, kun pitää miettiä kehän ympärillä olevia ihmisiä. Ei oikein muista, että seisomisessa ihan vaan seisotaan. Tunnarikaan ei löytynyt, kun ei oikein muistanut haistella. Huoh. Tunnari joutui siis vielä tehostetumpaan seurantaan. Näyttää siltä, että se toimii ihan ok niin kauan kuin minä laitan kapulat. Viime viikolla saatiin onneksi yliopistolla yksi kokeilu, jossa vieras laittoi kapulat (ihan lähelle ja ulkona), ja onnistui. Sisällä laitoin ite, ja onnistui.

Takun ruudusta olen ollut hyvin tyytyväinen, sillä se on vihdoin hokannut, että keskikohta on hyvä eikä merkeillä ole niin väliä. Sekä ruutua että ruutuun mennessä merkkiä olen treenannut sillai, että koira saa välillä naksun (tai vastaavan) merkiltä, välillä ruudusta, ja juoksee entisestä poiketen mun tykö hakemaan karkit. Ja sit uudestaan. Tämä  mun tykö juokseminen on ollut koirasta hauskaa. Montaa toistoa Takulla ei voi kuitenkaan kerrallaan tehdä, sillä se vissiin pistää aina koko kapasiteettinsa peliin ja on ihan puhki jos pitää miettiä jotain...

Merkki ohjatun yhteydessä on sen sijaan ollut varsinainen murheen kryyni. Merkin merkitys nimittäin häviää kapuloiden ilmaantuessa. Nouto on vaan niin paljon kivempaa. Konstit on monet, ja kanakurssilla (!!) saamien ideoiden perusteella olenkin kokeillut nyt kuuntelu- tai  ärskykekontrollitreeniä: Maassa on sekä merkki että yksi ohjatun kapula (sama linja,  n. 1.5 m väliä), ja kaveri lähetetään merkille. Välillä se päättääkin mennä merkille (naks ja palkka multa), mutta jos menee ohjatulle, niin kanaoppien mukaan nega. rankaisu kehiin ja avustaja nostaa merkin ylös (poistetaan mahdollisuus tehdä oikein ja saada palkka). Uusi yritys ja jatkuu. Toiminee, mutta ei mitenkään ihan satasella. Kerron, miten metodi kehittyy ja miten käy! Tätäkin treeniä pitää tehdä vain tietty määrä, muuten koiran aivot savuaa.

Supolla on ollut perustreeniä, mutta juoksun takia vähäisesti. Sen sijana se (ja Taku) ovat joutuneet naksuttelukokeilujen uhriksi. Kanakurssin innoittamana toiselle treenataan valkoista ympyrää ja toiselle punaista neliötä. Myöhemmin selviää, pystyykö koiralla tekemään väri ja/tai muotoerottelua. Erottelua olemme tehneet myös tavaroiden kanssa (villasukka-kuppi-köysi -yhdistelmällä). Näiden lisäksi tajusin vihdoin, että mun tarvii naksuttaa niille temppu "etsi haistelemalla jotain". Tätä temppua tarvitaan esim. siinä, jos tahdon koiran haistelevan sieniä. Supohan tarjosi sienipurkin kanssa kaikki mahdolliset temput, mutta ei haistelua, sillä se ei kuulunut sen temppurepertuaariin. Kokeilun tuloksista raportoidaan myöhemmin...

Tehonaksuttelujaksoista on seurannut yllättäen - masennus! Mun ajoitus on surkeaa, ja kriteerit ihan hakusella. Nooh, ehkä sekin tästä ja hyvä on pysähtyä välillä laittamaan tekniikka kuntoon. Treenaamatta ainakaan en parane, ja toisaalta naksuttelemalla en tosiaankaan saa koiria rikki, joten jatketaan harjoituksia.

Tämän lisäksi vielä yksi kuva pentutapaamisesta, jossa kuvastuu Supon riemu lastensa jälleentapaamisesta... Se huusi ihan hulluna kakaroille, ja kakarat yrittivät selittää että "mutta äitiiii, älä ny karju..." Pipsa ei todellakaan halunnut pahoittaa äiteen mieltä yhtään enempää (mun takana). Tuomarina Jäbän Tarja. Harmi ettei juoksun takia viitsinyt pitää Supoa tuon enempää jälleentutustumassa lapsiinsa. En todellakaan halua, että seuraava tapaaminen on yhtä stressaava kaikille! Kuvaajana Anna Kujala.