Koitanpa nyt kiriä kiinni kaikki viime aikojen tapahtumat... Tammikuun lopulla oli siis Tilastopentujen toinen tapaaminen, eli FF-tiimipalaveri F-pennuille. Perjantaina paikalle kirmasivat Jyskylän ja Kalajoen edustus. Anna + Pipsa noukkivat Ready + Hannan Tampesterin asemalta kyytiin. Illalla höpötettiin koirajuttuja jälleentapautettiin Supoa ja Takua ex-pentuihin. Supo oli taktisesti alkanut juoksun edellisviikolla, joten se pääsi la-aamusta hoitoon Levä-Merille. Taku jäi kotio, mutta ei todellakaan päässyt "leikkimään" pentujen kanssa helposti hermostuvan luonteensa vuoksi... Pennut viihtyivät hyvin keskenään, ja käyttivät hyväkseen koko aidatun pihan tarjoamat mahdollisuudet.
Lauantai-aamusta ilmiintyi myös Kangasalan sukulaisperhe, eli Heidi + Aron. Anna ja japsi-Nelli kävivät aamusta tyhjentelmässä näyttelypokaalipöytää Turun Winter Dog Show'ssa. Puolen päivän jälkeen lähdettiin viiden koiran voimalla Marika Klossnerin agi-treeneihin Saloon LÄMPIMÄÄN sisähalliin. Taku joutui menemään mun kanssa Agi-Susannan poissaolessa. Treenasimme kontakteihin peruuttamista, mikä olikin Takulle kovin hämmentävää! En tajunnutkaan, että peruuttaminen yläviistoon hyppysiivekkeiden muodostamalla kujalla on vanhalle konkarillekin kovin hämmentävää puuhaa! Noh, treenasimme sitten erikseen myös kujasta peruuttamista. Taku ihastui ikihyvikseen verkotettuihin keppeihin. Kaverille kepit ovat olleet aina hankalat (onnistuin treenaamaan sille vuosina keppi ja kurpitsa tosi urpot kepit): Se ei varsinaisesti OSAA keppejä, mutta menee ne kyllä hyvällä ohjauksella. Nyt se oikein rentoutui ja karkaili kepeillä ja huusi mennessään, että KATO TÄMÄ MENEE TÄSTÄ JA TÄSTÄ VAAN! Mulla oli melkein kyyneleet silmissä, kun näin elukan helpottuneisuuden. Kiikulla koitettiin Takulle uutta konstia niin ikään: Suora juoksu päähän asti ja rohkea romautus maahan. Taku on vanha Indiana Jones ja osasi mm. pitää varpaillaan kiinni keinun päästä -?! Sitä ei kerta kaikkiaan huimaa ikinä eikä missään.
Japsi-Nelli meni toisena aikuisena ja kokeili uusia temppuja radan läpimenemiseksi (en kerro sen enempää, kun en agista mitään tajua vieläkään). Osa pennuista oli tehnyt ohjaustreenejä, mutta nyt otettiin kaikille ihan vaan esteitä: hyppyä, verkkokujakeppejä, kontakteihin peruuttamista, putkea, kiikkua. Mulle suurin anti oli seurata samanikäisten koirien toimintaa uusissa tilanteissa (esim. verkkokujakepit)! Kiitos Marikalle treeneistä ja bc-vertaistukikeskusteluista!
Kotiin päästessä Riikka + Jari + Loisto olivat jo tulleet ja laittaneet pöydän koreaksi. Sari + Zorro tulivat myös käymään (Zorro tosin oli korvattu Tampereen Marikalla (tai Valkeakosken tms)). Illaksi suunnattiin Messukeskukseen katsomaan karsintatokoja. Siellä oli 20 hyvää EVL-koiraa, joista kymmenisen katsoimme ennen kuin hätäilimme kotia tarkistamaan pentujen tilat ja purkamaan näkemäämme. Supon puoliveli-Pixi kisasi myös, ja taas oli kyyneleet lähellä, olen niin ylpeä Elinan ja Pixin menosta. Supo ei kisannut näissä kisoissa mm. sen takia, ettemme ole edenneet yhtään mihinkään edellisvuodesta... Turun karsintakisat ovat kyllä hauska tapahtuma, sillä paikalla on koiratuttuja heti kerralla paljon! (Kaikki alla olevat kuvat ovat Jari tai Riikka Seppälän kuvia!)
Loiston luoksetuloa.
Sunnuntaina Piikkiöön laskeutui myös Vantaan Jäbä Vesoineen ja loppuperheineen. Kuusikosta jäi siis puuttumaan vain Kouvolan edustus (=Rymy), jotka olivat jääneet hurjan pakkasen pakottamana. Lähdimme siitä sitten Lentsun oppiin tokottelemaan. Viiden pennun lisäksi oppiin pääsi Jäbän Tarja-äiti dobberi Derin kanssa. Lentsun pääsanoma oli, että toko on ihan helppoa! Tämä ja Lentsun esittelemä tokoliikkeiden jako viiteen elementtiin auttoi varmaan meitä kaikkia miettimään pentutreenien pyhää yksinkertaisuutta, ja sitä, että EVL:ään tähtääviä liikkeitä voi hyvin aloittaa tekemään, vaikkei sen suurempaa EVL-kokemusta olisikaan.
Pipsa ja Aron.
Lentsu tsekkasi pentujen seuraamiset eka. Selvästi treenausmetodit olivat olleet hyvin erit, mutta tulokset hyvin samat - ja hyvä. Luoksetulot olivat niin ikään kuosissa, ja näihin tuli vielä lisävinkkejä. Pennut kokeilivat myös uusia konsteja tehdä eteen-meno treenejä ja pitää kapulaa. Nämä konstit perustuivat koiran omaan hoksaamiseen ja haluun saada palkkio. Pennut olivatkin ihan fiilareissa, ja ihmiset jännittyneinä - mutta siitä, että osuuko omistaja karkkia heittäessään vai ei! Hauskaa oli ja hyviä ideoita tuli. Pääsanoma oli taas, että nämä voi ja pitää aloittaa jo nuorena. Tai ainakaan ei ole mitään syytä olla aloittamatta! Lentsu painotti vielä, että vahvistakaa pentujen kokeilunhalua, eli täytyy koittaa olla neuvomatta ja auttamatta liikaa. (Sovelsin tätä pentuoppia Takun ruututreeniin seuraavana päivänä, sillä ajatuksella, että jos se himmaa jo ennen ruutua, en ala neuvomaan, vaan annan sille aikaa ite päättää lähtä eteenpäin ruutuun asti ja pysähtyä vasta käskystä. Kun mitään ei tapahtu kesken kaiken pysähtymisestä, ei koiran tietenkään kannata kokeilla sitä toiste! Näinpä seuraava ruutuun meno olikin jo nappisuoritus!) Tähän lisäisin itse vielä, että kun treeni perustuu oikeasta toiminnasta palkkaamiseen ja "virheiden" huomiottajättämiseen, ei pentua voi rikkoa.
Jäbä ja Ready.
Piikkiöön päästyämme pennut ja äiteensäkin plus parta-Elvis ja japsi-Nelli pääsivät vielä ulos riehumaan ja kuvattaviksi. Viikonlopun saldona oli ainakin mulle kova treeni-into ja enemmän työkaluja niksipakkiin. On meinaan loistavaa, että porukat käyvät koulutuksissa eri puolilla Suomea, ja tuovat yhteiseen nyyttäripöytään pureskeltuja ajatuksia!
Kommentit