Ensinäkin Portugalissa: Kimbe lähti Lissaboniin fadoa tanssimaan, eikä tule ihan heti takaisin. Tämähän oli (heikko) vitsi vielä lähtiessä, mutta nyt totisinta pakkolomaa. Teräsbetonin kulttikappalehan ennusti tämän jo vuosia sitten "Päällemme sataa, taivaalta tuhkaa, iltahämärässäää..."

Samaan aikaan Baltian kiertueella pikku-Jäbä jatkoi maineen niittämässä hankkien seuraavia koodeja: eri1, rop-jun, rop-sert, vsp. Kauniin pojan kuvia löytyy Kennel Darya'sin sivuilta http://www.daryas.net/Suomi.html

Samaan aikaan Varsinais-Suomessa: FF-tiimin tilastopentutapaamisen osallistui 4/6 Supon pennuista eli Pipsa, Rymy, Loisto ja Aron kanssaeläjineen. Aloitimme merkin ja alustan treenaamisella jo ennen kuin kaikki pääsivät paikalle (Fig. 1. KAIKKI KUVAT OVAT RIIKKA TAI JARI SEPPÄLÄN OTTAMIA.)

Fig. 1. Satu ja Rymy ja Alusta.

Alkukahvin jälkeen karkit ja kamat mukaan ja jälkihommiin. Edellisten lisäksi myös Touho ja Supo pääsivät treenimään. Oli hyvästä nähdä eritasoisten koirien treenejä ja kuulla eri puolilta maata tulevia treeni-ideoita. Rymy ja Pipsa tekivät intensiiviset makkarajäljet ja Loisto ja Aron pitemmät metsäjäljet kulmin höystettynä. Touho taas teki Isojen Poikien jälkeä, jonka näkeminen selvitti taas mulle, että mitä on odotettavissa.

Touhon ja Supon kanssa otettiin Satun ideoimana "keppikävelyä" eli toinen käveli tien reunaa tuulen yläpuolelta ja tiputti keppejä harvakseltaan matkalle. Koiran kanssa sitten kävellään tien toista reunaa, ja mikäli koira ilmaisee kepin, niin JEEE. Jos ei, niin eipä mitään, sillä koira ei ole edes tiedä olleensa treeneissä. Kolmeneljäsosaasisarusten mielestä tämä oli hyvä juttu, ja molemmat löysivät onnellisina jotain puolet kepeistä. Supolle karkkipurkkipalkkaa taas, mutta kuulemma voisi tuo kehuminen olla hieman laajamittaisempaa. Ok, yritetään. 

Jäljen teki Heidi astellen siihen pari kulmaa ja neljä keppiä ja karkkejakin vähän. Ekan kepin sijaan oli Kouvolan ehdotuksesta karkkipurkki sammaleessa. Jälki nousi hyvin parin metrin janan jälkeen, karkkipurkki löytyi, kaikki kulmat meni ok JA KAIKKI KEPIT NOUSIVAT. Oh la laa! Supo oli ihan fiilareissa kepeistä ja juoksutti ne mulle karkkipurkkeihin vaihtaakseen. Mulla ei ollut hajuakaan koko jäljestä, enkä tiennyt yhtään mitä missäkin oli. Tämä oli varmasti ihan hyvä mulle. Kuulemma voisin antaa liinaa heti kerralla enempi ja kehua vähän vuolaammin.... Kaikkeni yritin! Eikä riitä. Keppien jälkeiseen etenemiseen kuoro ulvoi ohjeita tieltä. Ok, (ihme nipottajia!). Sunnuntain jälki oli myös ok, nyt jäi yksi keppi metsään. Kummankin päivän esineruudut todistivat Supon jälkikoiraksi - mikä siis esineruudun suhteen on vähän surkea juttu. Kyllä ne kamat löytyy, mutta nokan nosto tekisi hommasta uskottavamman näköistä.

Fig. 2. Anna ja Pipsa Marikan valvovan silmän alla.

Lauantaiksi mentiin päivähoitoon Somerolle Swedun paimennuskouluun eli Marikalle ja Kimmolle. Oli neroisaa ottaa p-koululta aamuruoka ja lounas, sillä a) ne olivat loistavia ja b) ei tarvinnut ite keskittyä moisiin maallisiin yksityiskohtiin. Pennut ja Touho fiilistelivät lampaita pyöröaitauksessa ja myöhemmin myös pellolla Takun, Zaggan tai Swedun suoman tausta-avun turvin. Touhoa nuo kuraiset farmaripuuhat eivät juuri kiinnostaneet, mutta kaikki pennut löysivät sisältään pienenpienen paimenkoiran! Tämä oli mulle aikamoinen yllätys. 

Fig. 3. Heidi ja Aron eka kierroksella pyöröhäkissä.

Kiinnostavaa oli, että jokainen pentu sai herätyksen eritavoin, esim. Pipsa juoksi lampaita ympäri huutaen kuin hullu ekalla kiekalla kun taas Aron meinasi heti alkuunsa käydä iholle (mutta lopetti kun Marika kertoi että ei kiitos näin). Kukaan ei kuitenkaan osoittanut sen enempää purutaipumuksia, joten koirat voitiin myöhemmillä kierroksilla pitää irti. Tämä oli surun päivä moneen perheeseen: Kalajoelle jääneen Ready-Hannan harmitus nousi varmaan neljänteen potenssiin, kun taas paikalla olleet pennut joutuvat varmaan lisäämään kebutuksen treeniohjelmaansa. Sori!

Fig. 4. Loisto ja Riikka (ja Outi keppimiehenä).

Sunnuntaina tehtiin aamusta naksutintreeniä pareittain. 10 nakinpalaa ladattiin aidanreunalle, pistettiin sanko maahan, ja katsottiin mitä tapahtuu. Kaikki aloittivat kaiketi sankoon suuntautuvasta toiminnasta, mutta lopettivat 3-5 session jälkeen aika varioiviin temppuihin: pää tai etutassu sangolle, nokkakosketus sankoon, sangon kantaminen etc. Tarkoitus oli, että koiralle syntyy tai vahvistuu ajatus leikistä, jossa koiran näkövinkkelistä se vihdoin saa omistajaan toimimaan järkevästi (antamaan karkkeja). Ei tarvi kuin kekata mitä omistaja ajattelee ja tehdä se - naks ja karkki tulee! Ohjaajan kannalta tilanne näyttää tietty toiselta: Ensinäkin koira uskaltaa alkaa tarjoamaan toimintaa, josta voi itse valita tilanteeseen sopivan toiminnan. Toisaalta koira alkaa pitää omistajaa kiinnostavana, ja alkaa normioloissakin kiinnittää siihen enempi huomoita. - Ja tästä huomiosta omistaja nyt osaa palkata (jos muistaa...)!

Treenasimmekin myös kouluttajan tarkkaavaisuutta ja naksun ajoittamista toisillamme. Olin aika pölö ja päätin sheipata Annalle takaraajojen liikettä, vaikka ruotsinkielisessä Caniksessa just sanottiin, että etujalat ovat helpot ja takajalat vaikeat hahmottaa. Noh, Annakin huiteli käsillään vaikka mitä vaikka kuinka yritin jalkojen liikkeestä naksuttaa! Ajatus on siis vahvemmin eturaajojen sijainnissa ja tekemisessä, ja takaraajat eli tässä tapauksessa jalat kulkevat lähinnä mukana.

Hyvä viikonloppu kerta kaikkiaan, mutta ehkä liian aktivistinen: En tajua miten muut jaksoivat vielä ajaa kotio!

 Hyviä pentuja, uskomattomia omistajia - naks.