Kerrankin oli kamera mukana pihalla, ja vielä kuvaajakin. Edelleenkään ei ollut kyse Parhaasta KoiraKuvaajasta (=SS), joten on tyytyminen heikkoihin kuviin... Aurajoella oli pelkästään onnellisia ihmisiä hiihtämässä. Hymyä ja ystävällistä jutustelua auringonpaisteen lomassa, ou jee. Suksiinkin olin saanut vähän luistoa, eli vauhtiin tarvitaan enää vain lihakset! Luiston sai ostettua kaupasta, mutta mistä sitä Kuntoa saa?

Koirat saivat vetohiihtää vähäsen. Hyvin mennen homma näyttää vähän tältä:

Avaimena on Rotin etäisyys tyttöihin. Valitettavasti tuo Rotta ei aina muista mennä eteenpäin, vaan jää odottamaan tyttöjä ja syöksyy päälle...

HARMI, ettei sauva yllä sinne asti... Olin jo myymässä sitä ohimeneville vitosella (ja tinkimävaralla). Noh, ensi kerran kaveri joutuu valjakkoon mukaan viimeiseksi koiraksi, ja sabotoikoon siinä miten paljon haluaa. Hah.