Olipas mukavaa nähdä Rottasen sukulaisia sekä ihmis- että koirapuolelta! Rotikin iloitsi niin lapsuudenkotinsa (Jaana & Otto & pikkupoika 2 v) sekä myöhäislapsuuden kotinsa hoitajien (kasvattaja-Maria) tapaamisesta. Erityisen kummallista Rotin ja kasvattiveljensä puuhailu: toinen pyrki laittamaan koiran solmuun, ja solmittava kaveri ei voinut paremmasta tietää. Pitsansyönnin jälkeen siirryttiin lämpimään sisähalliin tokottamaan. Mukaan tuli Elina ja Noki, Johanna & Kiri-veli, Jaana & Paju-veli + Usva-äitee sekä Maria ja puolieno Bruno. Johanna saatiin kiinni törkeästä valehtelusta - ei muka oltu mitään tehty... pentu seurasikin kuin unelma! Roti treeni eteentuloja luoksetuloista, seisahtumisia ja hyppyä. Hypyn yhteydessä treenittiin myös pelkkää paikalla seisomista, mutta tässä palkkaukseni ei mennyt kohdalleen, sillä kaveri alkoi hidastua ja epävarmiintua. Täytyy muistaa olla täsmällisempi, eikä tehdä turhan montaa toistoa. Supo treeni noutokapulan pk-palautusta, ja sai tehdä näytösmielessä ruudun, ohjatun ja luoksetulon. Luoksetulon seisahdusta kannattaa varmaan muistutella ennen kuin odottaa sen tapahtuvan xx-kuukauden tauon jälkeen... Ei piipannut, vaan oli hyvä ja kiva.

Myöhemmin iltapuhteella Jaana ideoi Rotin sivulle-tulotreenejä uusiksi lelupalkan kanssa. Samalla pohdittiin edelleen jatkuvaa kakansyönti ongelmaa. Ärsyä se sellainen.

Kuva 1. Roti ja Supo. Taku oli päässyt luksus-lomalle eli Agi-Susannalle hoitoon. Jaana Makkosen ottama kuva.

Sunnuntaina mentiin Somerolle sisäpaimennukseen. Olipa jännää nähdä sukulaisten menoa! Kiri oli ekaa kertaa lampailla samaten kuin isäntänsä Markus. Molemmat pääsivät aika hyvin juoneen mukaan parin kerran jälkeen! Siitä se lähtee. Alamäki nimittäin... Kohta ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan talo maalta ja hehtaari maata lampaille... Pajusta näki, että lampaita on nähty ennenkin. Rauhallisesti ja rohkeasti se kiersi ja vapaakuljetti lampaita, ja pystyi menemään järkyttymättä seinän ja lampaiden välistä. Rauhallista ja kaunista menoa oli myös Nokilla, joka sekin oli ekaa kertaa lampailla treenimielessä. Enempi jännitti varmasti Elinaa, sillä ensimmäiset treenit pennut kanssa ovat ihan ennalta aavistamattomia, kun ei vaan voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Katja ja Jäynä sen sijaan tiesivät, mitä tapahtuu, sillä Jäynä on treenaillut pitkin talvea jo. Ja meno oli sen mukaista... On siinä Katjalla ohjauspyörässä, vaihteissa ja jarruissa pitelemistä! Roti oli Jäynän tyyppinen Ja-Täysillä-Tästä-ja-Tämä-Poika-Tietää - mielialalla. No eihän se mitään tiedä  - eikä ohjaajansakaan. Hirveä meno päällä, mutta mielestäni ihan lupaava. Flänkit menevät molempiin suuntiin (ed. kerralla melkeensä vain toiseen) ja ajatus on tasan tarkkaan lampaissa. Koitin myös pysäyttämisiä ja lähettämisiä ja ympäripyörimistä. Näissä saa kyllä olla todella tarkkana, sillä pysähtyminen ei ihan ollut se juttu mitä Roti oli ajatellut tehdä, ja lähettämisissä ja pyörimisessä tiettyä painetta kaivataan etäisyyden säilyttämiseksi... Suoraan ajoa (minulle päin) kokeiltiin kanssa, ja tässä tykkäsin lähtövauhdista ja etenemisestä (hidas, muttei jumiva).  In general, tykkäsin kyllä, mutta täytyy muistaa että EI saa koittaa yhtään kierrosta väsyneenä tai puolittaisella keskittymisellä! Varmaan palataan keväällä vasta asiaan.

Ei-sukulaispentujakin oli liikkeellä, sillä mukana olivat myös Lampuri-Katjan Kone ja veljensä. Kone ja Katja olivat löytäneet yhteisen sävelen jo nyt, ja homma näytti just niin tanssimiselta kuin kaiketi pitääkin. Veljensä, ex-Puolinaama, vasta sytytteli, joten siitä ei voi sanoa mitään. Sisarensa Wenja asuu Klossnereilla, ja päivysti herkeämättä koko päivän treeniaitauksen laitamilla. Siian pennut olivat selkeästi rotevampia kuin Rotin sisarukset. Roti oli perheensä suurin - edelleen.

Mamma-koira Usva ja puolieno Bruno ja täti Astra treenivät kanssa yllättäen vähään pitemmälle meneviä juttuja - sisäflänkkejä, kuuntelua ja ajamisia. Hyvältä näytti, ja hyvää ideointia ja pohtimista tuli mukaan. Hyvä oli nähdä aikuisten sukulaisten menoa. Jos Rotista tulee yhtä komea ja samalla asenteella paimentava kuin sukulaismiehestään, niin ou jee.