Tänään olin surkeasti myöhässä paimennustreeneistä, mistä isot pahoittelut edelleen. Tuon ensi kerrallakin vielä jotain lepyttelypullaa (mikäli kälyni leipoo...). Hauska oli nähdä koirien menoa, kun jokainen tuntui menneen eteenpäin viime kerrasta. Meidän treenit ovat kyllä hauskoja, kun uusia treenimenetelmiä ja ongelmanratkaisukeinoja kehitellään koko ajan, ja "oppilaat" miettivät kotona valmiiksi menetelmäkokeiluja. Jos luette tätä, niin muistakaa päiväkirjan täyttö! Itse kehitän ensi kerraksi jonkun pätevämmän narun Rotille. Se puri itsensä irti jo varmaan neljännen kerran, ja tuttu huuto kiiri laitumella "Roti tulee!".  Mun remmit muistuttavat nykyään lähinnä mayojen kalentereita, jotka nekin olivat solmuja täynnä olevia narunpätkiä.

Roti pääsi muitten lähdettyä vähän pyöröaitaukseen, jossa koitin nyt vihellyskäskyjen ärsykekontrollissa olemista. Ei se pelkästä vihellyksestä lähtenyt flänkeille, vaan piti joko sanoa kahdesta tai sanoa lisäksi että "jepsundaa, mene vain". Naksu oli tietty ison aitauksen aidassa kiinni (mutta siis nykyään jatkuvasti paikalla!), ja just nyt sitä olisi tarvittu. Laiska ei jaksanut hakua, vaan koitin kehua suullisesti. Koitin myös sisäflänkkitreeniä pyöröaitauksessa, ja tuntui toimivan oikein hyvin, jesh. Maahanmenot olivat hyviä lähes koko ajan.

Isossa aitauksessa kokeiltiin ennen kaikkea jakoa, mutta helpotettuna ja avustettuna. Pistin osan lampaista ulkopuolelle sillä ajatuksella, että otan Rottasen itseni luokse aidan viertä pitkin ulkopuolisten lampaiden lähtiessä omaan suuntaansa ja sisäpuolisten omaansa. Taku sai vahtia ulkopuolisia estäen niiden ajatukset paikaltahäipymisestä. Takua siirtämällä sai valittua (jotenkuten), kuinka helposti ulkopuolella olevat lampaat lähtevät aitauksen vierestä. Samalla kun ne ottivat Rotin lähestyessä etäisyyttä aidasta, ottivat myös sisäpuolella olevat lampaat etäisyyttä, ja tästä välistä sain Rotin vedettyä - ainakin teoriassa. Noooh, olisi kannattanut aloittaa nämä treenit jo aikaisemmin ennen kuin koira on treeninyt kokoamista näin pitkään... Nyt menin aluksi lampaiden etupuolelle, jolloin sain mitenkuten Rotin vielä tulemaan luokse (käsky on "Roti, käsikäsikäsi"), ja peruutin sitten lampaiden läpi. Läpitultuaan Roti pääsi heti hakemaan sisäpuoliset lampaat takaisin, ja Taku hoisi ulkopuoliset. Viimeiset pari kertaa Roti tuli jo aika vauhdilla mun tykö, jesh2!. Se vissiin hokasi, että mitä nopeampaa tulee, sitä nopeampaa pääsee taas kiertämään. Menetelmä tuntui toimivan, ja kokeilen sitä myös Takuun mikäli saan torstain treeneissä jonkun apukoiran pitämään ulkopuolen lampaita. Taitavatpa maanantairyhmäläisetkin joutua koekaniineiksi.

Treenin hyvä puoli on se, että Takukin pääsee suorittamaan. Kuten edellä sanottu, se on kyllä loistava apumies (kuva 1).

Kuva 1. Taku auttamassa shelttejä (kuvat Sirpa Saari).