Tänään alkoi mun viikkokurssin veto. Hauska porukka: bc, pari partista, collie ja pikku-pyrri. Monenlaista menijää on, ja tämän päivän perusteella voi kehitellä ohjelman tuleville kerroille. Uutuutena on oppimispäiväkirja, jollainen tuli myös Rotille täytettäväksi.

Tälle päivälle tulikin jo vähän merkintöjä. Pyöröaitauksessa katsottiin peruspyöritystä: suunnat, pysähtyminen ja pikku ajo. Olisi ollut tosi hyvä naksutella suuntia, mutta nyt se naksu jäi autoon... aaagh. Maahanmenoihin oli tullut hitautta. Tai nopea maahanmeno, mutta hidas reagointi. Ehkä oma ote on livennyt?

Isolla laitumella päätin kokeilla sisäflänkkejä, kun tuli sopiva tilaisuus siihen hollille. Jätin siis koiran kellotaululla pari tuntia mun taakse tai eteen, ja kutsuin siitä tykö ja muka siitä sit flänkille suoraan. Nooh, eipä mennyt läpi, vaan olisi lähtenyt ajamaan suoraan. Yritystä vaan, ja sitten hups, se alkoikin lähteä. TOSIN meni mun selän takaa, mutta tällä tavalla se ehkä koki tilanteen vähän tutummaksi (minä olen lähempänä lampaita). Merkillistä kyllä tämän toimenpiteen hokaamisen jälkeen tapahtui seuraavia: 

1) flänkin/pikkukaaren loppu lampaiden takana muuttui väljäksi ja hyväksi (kun en ollut sielä ahdistelemassa?),

2) eteenpäin ajoon kehottava vihellys menetti tehonsa, kun kaveri olisi ollut vain kiertämässä,

3) Roti halusi vastoin tapojaan tehdä kaaren ja ajaa lampaat nätisti mulle (tähän asti säheltänyt lopuksi jotain, johon on liittynyt nähtävästi fiilis, että "huuuh, tämä pääsi turvallisesti toiselle puolelle asti vaikka jännää oli koko matkan")  ja

4) ihan lopuksi flänkit lyhenivät ja loppuivat kesken pari kertaa.

Erikoista. Tarkoittanee, että jotain tapahtui oppimisessa. Ensi kerralla selviää, mitä sille jäi päällimmäiseksi mieleen...

Kohta 3 liittyi ehkä siihen, että olimme treenanneet pikkuhakukaaria, ja Rotista oli ihan järkevä ajatus vihdoinkin mennä tasapainoon ja tuoda lampaat mulle RAUHALLISESTI. Yhden kerran tuli aika alussa syöksy, ja sen jälkeen kaveri sai odottaa hetken aikaa maassa, ja minä kävin pakkaamassa kamoja valmiiksi lähtöä varten.

Supolla oli kamalaa, mutta ei lampaiden takia, vaan siksi että Taku halusi leikkiä Viiseli-pojan kanssa. En tiä mikä oli järkyttävämpää, TAKU leikkimässä (oxymoron) vai se, että Viiseli heilasteli jonkun muun kanssa. Sussu onneksi palautui, kun pääsi vähän rypemään ja juoksemaan Rotin kanssa.