Teemana on ollut nyt Rottasen oman paimennusfiiliksen kehittäminen. Pelkään, että olen liikaa kontrolloinut sitä tähän asti. Se pääsikin tiistaina pikkupässeille ja Elinan valvontaan. Ei kierrä kunnolla koko porukan (40 kaveria) taakse, vaan eka jää pari kertaa "silmästään kiinni" alkuosastoon ja ajaa ne mulle. Ja sitten alkaa ihmetellä, että ketäs nuo selän takana olevat ovatkaan. Muutaman tällaisen jälkeen, se kuitenkin osaa korjata kaaren tarpeeksi suureksi. Voiko tämä liittyä siihen, että se on hakenut vaan viittä tai max kymmentä lammasta, ja tämä määrä on fiksautunut sen ajatukseen? Tämä teoria ei saa tukea sisarensa Nokin puuhista, joka on treenannut aivan yhtä pienellä laumalla, mutta kokosi kaikki pikkupässit ilman yhtään epäilystä. Joka tapauksessa meni paljon paremmin kuin edelliskerralla.

Toisaalta Carolan lampailla - joilla ei oltu ennen käyty - se jätti kokoamatta kaikki, eikä kyseessä ollut kuin neljä lammasta. Ehkä täytyy koittaa käydä erilaisissa paikoissa ja hakemassa itseluottamusta. Huomasin, että aikansa kun tekee hakuja, on koiran ihan mahdoton ajaa suoraan. Täytyy tosiaan muistaa pitää suoraan ajaminenkin mukana treeneissä, vaikka kuinka kiertämistäkin pitää harjoitella.

Täytyy miettiä tätä "silmästä kiinni jäämistä" ja ongelman korjaamista TAI korjaantumista. Asian voi KORJATA olemalla ite lampailla ja ohjaamalla se kaarelle, mutta toivoisin sen mieluummin KORJAUTUVAN sillä, että koira hokaa ite. Noh, nyt kun asiaa ajattelee, niin järkeväähän mun olisi aktiivisesti auttaa sitä saamaan onnistuneita hyviä kiertoja. Se voi sitten itse soveltaa myöhemmin tätä liikerataa, vaikka olisinkin kaukana. 

Takulla on taas lähtenyt kuulo ja oma näkemys puuhista on vahvistunut elikkästen maahanmenoja ei hakukaaren päässä eikä tuonnin alussa eilen ollut. Äääh. Miten tämä sudenkuoppa vältetään Rottasen kanssa?! Ehkä heti nuorena pyydän tolppamiehen lampaille, joka toistaa mun käskyn jos se ei mene läpi kaukaa huudettuna.