Supon puolipentuetapaamisessa Rotikin pääsi vähän lampaille. Näytettiin päiväkävelyajoa ja kokeiltiin tolppamiehen avustuksella pieniä hakuja.  Hakukaarelle lähtimisessä ei sinänsä ole ongelmaa - sellaista ei nimittäin ole. Kaarelle lähtemistä nimittäin, on vain lähteminen. Noh, myöhemmin tyyppi haki lampaat hengailuaitauksestaan ihan nätisti, mutta joku ongelma tuossa maasta halukaarelle lähdössä on. Toinen ongelmakohta on käyttäytyminen kaaren päässä, joka ei edelleenkään ollut mitään nättiä (häntä kaarella ja kaksin jaloin kaasupolkimien päälle). Ei jäänyt mikään häävi mieli, mutta toisaalta parin viikon tauko varmaan näkyy just tuollaisena.

Tiistaina Raision lampailla kokeiltiin jakoja. Takulla käy sellainen treeni, jossa tullaan häkkiin laitettujen lampaiden ja irrallaan olevien lampaiden välistä mun tykö. Tähän se suostui. Roti treenasi pikkupässeillä samaa, plus hakuja. Haut menivät ihan sikasurkeasti, aina kaasutus kaaren päässä. ÄÄÄÄÄÄÄÄH. Noh, heti kun otin risun kepin tilalle (olin unohtanut sauvan), niin hallinta parani. Olisi vaan hyvä, että tyyppi tekisi omasta järjestään ei painostuksesta johtuen järkeviä hakukaaren loppuja. Noooh, ehkä ensi vuonna. Koiran väsyessä kaaret kyllä paranivat, ja olivat lopuksi hyviä. Jakotreenikin onnistui koiran väsymisen myötä. Ei ollut enää intoa syöksyä, ja tyyppi pystyi hyvin tulemaan (olin itsekin lampaiden keskellä käsi ojossa auttamassa koiran alkuun). Otin sen suoraan läpi ja heti flänkille. Suoritukset paranivat, eli menetelmä toimi. Lopuksi pässit olivat kahdessa osassa, jolloin sain koiran tulemaan mun tykö ollen itse monen metrin päässä. Silmät eivät pyörineet ihan hulluna, eli se pystyi vähän päästämään lampaista irti. Nyt vaan vauhtia lisää tulemiseen. JESH!  Juuri opittua konstia kokeiltiin sitten isolla laitumella 100 lampaan jakamisessa, ja TOIMI! Ahhhhhhh mikä helpotus, nyt voidaan Rotin avulla jakaa lampaat ihan niin kuin muutkin laidunvahdit! 

Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että paimenkoiralle vaikeinta on tulla lammaslauman läpi ja jakaa lampaat kahteen ryhmään. Se on vastoin kaikkia sen näkemyksiä: Lampaat pidetään yhdessä, ja ihmisen tykönä, niitten läpi EI juosta ja räjäytetä porukkaa taivaan tuuliin. Taku ei meinaa millään päästä lampaiden läpi, ja jos se tuleekin, sen pää kääntyilee ja tämä liike kerää lampaat kokoon. Tai ainakin silmät vilkuilevat niin, että lampaat uskovat jo tätä kokoontumiskäskyä. Fiksu treenaakin jakoja heti nuorena, kun koira ei ole vielä ihan hurahtanut keräämiseen ja pystyy tulemaan aika lunkisti omistajan tykö lampaiden läpikin.

Torstaina yhteistreeneissä otettiin taas jakoja 15 lampaalla. Tämä meni siinä mielessä hyvin, että tyyppi tuli lampaista läpi. Käytännössä Päivi auttoi pitämällä muutamaa lammasta paikallaan, sillä niiden klimppiintymistarve oli valtaisa. Toisena temppuna treenattiin hakukaaren jälkeistä nostoa ja ajon aloitusta. Ongelmahan on se, että hakukaaren jälkeen koiran nostaessa lampaat (eli alkaessa kuljettaa niitä ohjaajalle), koiran kuuntelukyky menee täysin. Maahan-käsky ei vaan toimi. Takun kisat onnistuvat, jos se on kuulolla ekan 10 metrin aikana kuljetuksessa. Jos se ei ole, on lauman hallinta koko kisan ajan vaikeampaa. Noh, tätä ongelmaa ei Rotille tule, sillä treenaan taaksepäin ketjuttamalla... Karoliina ja Maksimus pitivät lampaat, ja minä vein Rottasen lauman taakse 5- 10 m. Menin kauemmas, ja vihelsin ajo-käskyn, ja lampaiden liikkuessa maahan-käskyn. Noh, ei mene maahan. Karoliina sai ohjeen toistaa maahan-käsky suullisesti, jos koira ei menisi maahan vihellyksestä. Loppuen lopuksi homma onnistui, mutta kyllä tätä pitää vielä kokeilla. Ensi kerralla naksun pitää olla mukana!! Ei o mitään järkeä olla koittamatta merkata oikeaa toimintaa naksauttamalla, jos se vaikka nopeuttaisi oppimista. Jos se ei hokaa mitään naksusta, niin eipä siitä haittaakaan ole ollut. Oli mukavaa, kiitoksia!

Tilastopentujen puolijoukkuetapaamisen puuhat on vielä kirjoittamatta, mutta niistä toiste lisää, ja toivottavasti kuvien kera.