Tarvii oikein kaivaa tämä blogi naftaliinistä, kun kisatiedotuksia alkaa pukkaamaan tosissaan. On niin mukava kuulla, että pentulaiset panostavat koiran kanssa tekemiseen. Agi on ollut viime viikkojen suosikkiharraste näköjänsä, ja mukaan on tullut niin hyllymetreittäin kokemusta kuin nollaratojakin. KUMMISTAKIN tuloksista iso kiitos kasvattajayhteisön puolesta!

Eilettäin tuli Jäbältä ja Tarjalta tieto, että eka ykkösluokan nolla ja vielä luokkavoitto oli tullut plakkariin. Tänään Pipsa ja Anna hyppelivät ja väistelivät niin onnistuneesti, että saivat menonlipun kolmosiin! Tämä on kyllä tosi hienoa.

Rottasen ja Takun kanssa ollaan jatkettu tokotreeniä ja voisi jopa sanoa, että kiihtyvään tahtiin. Meidän vieressä on nyt sulana jo kaksi jaliskenttää, sekä sora- että tekonurmikentät! Aika luksusta. Ruudussa on tullut edistystä molemmille. Rotin läpijuoksuttamisesta vaihdoin parin target-treenin kautta keskikohdan etsintään, sillä sairaalloinen kiinnostus ruutumerkkejä kohtaan piti saada unohduksiin. Viimeeksi näytti jo tosi hyvältä, ja tyyppi juoksenteli itsekseen keskelle ruutua ihmettelemään omaa erinomaisuuttaan. Takukin muisti loppuen lopuksi, mitä "ruutu" käskyn jälkeen yleensä tehdään. Takun seuruut ovat tietty ihan loistavia, ja nyt alkaa "pentukin" tuntumaan kunnon koiralta tässä suhteessa. Hyvät puolet: oikea käännös ja täyskäännös, tiiviys, kontakti. Huonot puolet: vasen käännös, liiallinen tiiviys ja järkyttävä perusasento.

Seuratessa asento on nykyään hyvä, mutta yliyrittäminen pysähdyksissä (ja esim. luoksetulossa) tuottavat sen, että tyyppi kiertyy mun taakse. Koitan nyt palkata nopeammin; ennen kuin ehtii asetella takajalkansa vinoon. Toisena konstina olen miettinyt edestä päin palkkaamista (apulaisen kanssa) ja toisaalta jotain alustaa, jonka päälle se tietäisi istua, ja saisin tämän avulla paljon suoria toistoja. Ideoita vastaanotetaan.