Olipas muuttunut Turun kodin pihamaa Kesämaaksi parin viikon poissaolon jälkeen! Kiitos vaan naapurien, siellä oli ämpäriperunoitakin jo laitettu. Koirat ja mää olemme ajautuneet täydelliseen rapakuntoon kolmen viikon mökki- ja kenttäasemaelämän jälkeen. Paljon vapaanaoloa koirille ja vedenkantotreenia allekirjoittaneelle, mutta näillä lihaksilla ei lammaskaudesta kunnialla selvitä...

Seilistä tullessa osuin Lammas-Katjan kanssa yhtäaikaa Hepojoen laitumille. Hän toi meille 15 ylivuotista uuhta, IHANIA! Toiselle laitumelle meni 7 aika valkoista, joskin monella oli päässä vähän kuvioita. Lisäksi tähän katraaseen meni 3 harmaampaa. Pikkupuolelle laitettiin 5 uuhta, joista yksi oli melkein musta, päässä vaan valkea laikku. Katjan Kone oli niille jo paimennuksen perusteita opettanutkin, ja nyt jatkamme kouluttajaporukalla tämän viikon lampaiden sisäänoajoa. Tarkoitus on siis totuttaa ne koiriin ja ihmisiin, etteivät stressaannu vieraistakaan koirista kurssien alkaessa. Ainakin laidun näytti kavereille kelpaavaan; siellä lähti ruohonleikkurikolonna heti liikkeelle.

Nuorisonedustus pääsi kokeneitten koirien töihin eli kesytyshommiin. Kone näytti mallia, ja Rottanen ja Elinan Noki peesasivat. Taku on vielä vähän levossa myöhemmin kerrottavista syistä.

RPP osa ääh XX: Treeniin päätarkoitus oli siis totuttaa lampaat koiriin ja ehdottomasti olla järkyttämättä niitä. Flänkkejä ja pieniä hakuja siis oikealla ja vasemmalle (muistin vihellyksetkin vielä!), maahanmenoja ja pieniä ajoja. Lampaat eivät tule ihmiselle vielä, joten juoksutin koiraa kaukana lampaitten takana monta kierrosta - ei tästä karkuunkaan pääse. Rotta vissiin muisti Marikan käskemän treenauksen kuukauden takaa, ja lähes kyselemättä paineli menemään kaarella, kunnes toisin käskettiin.

Täytyy muistaa jatkossa tehdä pikkuflänkkejä sekä niin, että mää oon lampaiden takana että  niin, että mää oon koiran takana. Jälkimmäinen oli paljon vaikeampaa, ja ihan meinasivat pikkupojan aivot alkaa savuta. Hyvin kuitenkin, väittäisin ylpeänä omistajana.

Taku on vähän sairaslomalla. Se sai lähes-steriileissä oloissa kolme tikkiä korvansa alle. Viime ti nimittäin kuului kolmen sekunnin räyhä ja vinkaus Sikalan aitauksesta (= meidän Saaristomeren tutkimuslaitoksen vesilabratila ja sen ympärillä oleva aitaus; on muuten hienoin sikala ikinä, http://www.seili.utu.fi/esittely/tilat_kalusto/laboratoriot.html). Tsekkasin tilanteen - se oli jo ohi, mutta epäilemättä Taku oli sanonut Rotille, että älä aina töni mua ihmisten tyköä pois ja antanut hammasta, ja Roti on sanonut, että "äitis oli", ja ohimennen purrut korvan alle nätin parin sentin avohaavan. En edes huomannut haavaa eka (?!?!), mutta onneksi yksi kurssilainen tuli kohta sanomaan, että taitaa olla ongelma. Takua haava ei haitannut yhtään, mutta ihmisiä pyörrytti. Noooh tilanne on siis se, että kello on puoli kymppi illalla, ja lähin e-lääkäripäivystys on Turussa, johon menee veneellä ja autolla 2 h. Veneellä olisi suoraan mennyt nopeammin, mutta tuulta oli liikaa Airiston ylitykseen. Pikapikaa siis kysymään Seilissä kurssilla olevilta patologeilta, että olisiko jollain tikkauskykyjä. Yhdellä epäiltiin olevan, ja pikapikaa etsimään tätä Super-Patologia - saunasta. Tulikin ystävällisesti tsekkaamaan korvan, ja sanoi, että voisi koittaa tikata, jos olisi tikkausvehkeet ja puudutusaineitta. Puudutusainetta ei tokikaan ollut, mutta yksi kurssilainen ja kurssiavustajani olivat kaasuttaneet just Busterilla mun majapaikkasaareen etsimään ea-laukusta tikkausvehkeitä (kiitos taas Nannelle ja Niclakselle!). Onneksi olin ottanut mukaan ne! Sit vaan korvan alue karvattomaksi ja puhtaaksi. Kirurgi steriloi Lethermanin elukoitten säilöntään tarkoitetussa etanolissa ja sit vaan Takulle tikkiä päähän lähes-steriilissä vaakahuoneessa... Steriiliä nähnytkään sitten rakentamisensa (about 300 v sitten)... Lauantaimakkaran ja opiskelija-avustajien avulla homma toimi oikein nätisti, ja me jäätiin Patologi-Pekalle elämämme velkaa. Toistaiseksi haava näyttää siistiltä, ja koira hyväkuntoiselta. 

Seuraavaksi sitten kaulurintekoon. Ensimmäinen onni onnettomuudessa oli tämä patologikokous, ja toinen oli neroisat opiskelijat, jotka tekivät makuualustasta ja nippusiteistä Takulle kaulurin. Kolmas onni oli se, että reikä tuli kauluriin tottuneeseen Takuun, eikä Rotiin, joka olisi ehkä ottanut vähän enempi ressiä makuualustaan kääritystä päästä...Lisään kuvia, kun niitä saan.