sunnuntai, 20. toukokuu 2012

Tilastopennut liitää ja tottelee

Hih, pelkkiä aktiiviviestejä pukkaa puhelimesta. Ihanaa, että Sussun pentujen kanssa harrastetaan niin paljon. Välillä korjataan myös satoa:

Aron ja Heidi ovat saaneet toisen EVL-ykköstuloksensa. Yhtä vaille TVA siis... Ressiä pukkaa!

Pipsa ja Anna ovat hyppineet ja mutkitelleet agilityn kolmosluokkaan, ja sielläkin on yksi kiekka käyty juoksemassa. Vielä ei tullut nollatuloksia, mutta siitä olisikin nöyryys jo kärsinyt.

Agin ykkösissä ovat pomppineet sekä Aron että Jäbä & Tarja/Vesa, ja kummallekin koiralle tullut nollatuloksia, Jäbälle jo kaksin käsin. Aikasten hienoa. Muutkin pennut kuuluvat harrastavan ja kurssittavan ihteään - hyvää kesäkautta kaikille!

Rottasen Noki-sisko oli korkannut pentueensa toko-uran viikko vai kaksi sitten, ja saanut ykkösen. AVOimeen siis seuraavaksi! Rotilla on jo kiire pysyä imussa!

sunnuntai, 20. toukokuu 2012

Rapukausi ja lammaskausi molemmat alkaneet!

Olipas muuttunut Turun kodin pihamaa Kesämaaksi parin viikon poissaolon jälkeen! Kiitos vaan naapurien, siellä oli ämpäriperunoitakin jo laitettu. Koirat ja mää olemme ajautuneet täydelliseen rapakuntoon kolmen viikon mökki- ja kenttäasemaelämän jälkeen. Paljon vapaanaoloa koirille ja vedenkantotreenia allekirjoittaneelle, mutta näillä lihaksilla ei lammaskaudesta kunnialla selvitä...

Seilistä tullessa osuin Lammas-Katjan kanssa yhtäaikaa Hepojoen laitumille. Hän toi meille 15 ylivuotista uuhta, IHANIA! Toiselle laitumelle meni 7 aika valkoista, joskin monella oli päässä vähän kuvioita. Lisäksi tähän katraaseen meni 3 harmaampaa. Pikkupuolelle laitettiin 5 uuhta, joista yksi oli melkein musta, päässä vaan valkea laikku. Katjan Kone oli niille jo paimennuksen perusteita opettanutkin, ja nyt jatkamme kouluttajaporukalla tämän viikon lampaiden sisäänoajoa. Tarkoitus on siis totuttaa ne koiriin ja ihmisiin, etteivät stressaannu vieraistakaan koirista kurssien alkaessa. Ainakin laidun näytti kavereille kelpaavaan; siellä lähti ruohonleikkurikolonna heti liikkeelle.

Nuorisonedustus pääsi kokeneitten koirien töihin eli kesytyshommiin. Kone näytti mallia, ja Rottanen ja Elinan Noki peesasivat. Taku on vielä vähän levossa myöhemmin kerrottavista syistä.

RPP osa ääh XX: Treeniin päätarkoitus oli siis totuttaa lampaat koiriin ja ehdottomasti olla järkyttämättä niitä. Flänkkejä ja pieniä hakuja siis oikealla ja vasemmalle (muistin vihellyksetkin vielä!), maahanmenoja ja pieniä ajoja. Lampaat eivät tule ihmiselle vielä, joten juoksutin koiraa kaukana lampaitten takana monta kierrosta - ei tästä karkuunkaan pääse. Rotta vissiin muisti Marikan käskemän treenauksen kuukauden takaa, ja lähes kyselemättä paineli menemään kaarella, kunnes toisin käskettiin.

Täytyy muistaa jatkossa tehdä pikkuflänkkejä sekä niin, että mää oon lampaiden takana että  niin, että mää oon koiran takana. Jälkimmäinen oli paljon vaikeampaa, ja ihan meinasivat pikkupojan aivot alkaa savuta. Hyvin kuitenkin, väittäisin ylpeänä omistajana.

Taku on vähän sairaslomalla. Se sai lähes-steriileissä oloissa kolme tikkiä korvansa alle. Viime ti nimittäin kuului kolmen sekunnin räyhä ja vinkaus Sikalan aitauksesta (= meidän Saaristomeren tutkimuslaitoksen vesilabratila ja sen ympärillä oleva aitaus; on muuten hienoin sikala ikinä, http://www.seili.utu.fi/esittely/tilat_kalusto/laboratoriot.html). Tsekkasin tilanteen - se oli jo ohi, mutta epäilemättä Taku oli sanonut Rotille, että älä aina töni mua ihmisten tyköä pois ja antanut hammasta, ja Roti on sanonut, että "äitis oli", ja ohimennen purrut korvan alle nätin parin sentin avohaavan. En edes huomannut haavaa eka (?!?!), mutta onneksi yksi kurssilainen tuli kohta sanomaan, että taitaa olla ongelma. Takua haava ei haitannut yhtään, mutta ihmisiä pyörrytti. Noooh tilanne on siis se, että kello on puoli kymppi illalla, ja lähin e-lääkäripäivystys on Turussa, johon menee veneellä ja autolla 2 h. Veneellä olisi suoraan mennyt nopeammin, mutta tuulta oli liikaa Airiston ylitykseen. Pikapikaa siis kysymään Seilissä kurssilla olevilta patologeilta, että olisiko jollain tikkauskykyjä. Yhdellä epäiltiin olevan, ja pikapikaa etsimään tätä Super-Patologia - saunasta. Tulikin ystävällisesti tsekkaamaan korvan, ja sanoi, että voisi koittaa tikata, jos olisi tikkausvehkeet ja puudutusaineitta. Puudutusainetta ei tokikaan ollut, mutta yksi kurssilainen ja kurssiavustajani olivat kaasuttaneet just Busterilla mun majapaikkasaareen etsimään ea-laukusta tikkausvehkeitä (kiitos taas Nannelle ja Niclakselle!). Onneksi olin ottanut mukaan ne! Sit vaan korvan alue karvattomaksi ja puhtaaksi. Kirurgi steriloi Lethermanin elukoitten säilöntään tarkoitetussa etanolissa ja sit vaan Takulle tikkiä päähän lähes-steriilissä vaakahuoneessa... Steriiliä nähnytkään sitten rakentamisensa (about 300 v sitten)... Lauantaimakkaran ja opiskelija-avustajien avulla homma toimi oikein nätisti, ja me jäätiin Patologi-Pekalle elämämme velkaa. Toistaiseksi haava näyttää siistiltä, ja koira hyväkuntoiselta. 

Seuraavaksi sitten kaulurintekoon. Ensimmäinen onni onnettomuudessa oli tämä patologikokous, ja toinen oli neroisat opiskelijat, jotka tekivät makuualustasta ja nippusiteistä Takulle kaulurin. Kolmas onni oli se, että reikä tuli kauluriin tottuneeseen Takuun, eikä Rotiin, joka olisi ehkä ottanut vähän enempi ressiä makuualustaan kääritystä päästä...Lisään kuvia, kun niitä saan. 

lauantai, 21. huhtikuu 2012

Jäbästä Suomen muotovalio!

Maamme nykyisen pääkaupungin tietymiltä tuli juuri tieto, että Jäbä eli FF Floating Point kävi luonnetestaamassa itsensä noin 137 pisteellä (korjaan ja tarkennan myöhemmin), ja tuli sitä kautta todetuksi paitsi laukausvarmaksi, myös MVA-tittelin arvoiseksi. Onnea!

Tämä oli aika hyvin ottaen huomioon, että näytelmäkuntoisuutta pentueen teossa ei ihan niin paljon mietitty. Tietty äitee oli Maailman Kaunein Koira ilman mitään tuomarin papereitakin! Ja isukki papereittenkin perusteella.

 

sunnuntai, 25. maaliskuu 2012

PaimennuskoulutustaTurun seudulla

Ensi kesänä jatkuu paimennuskoulutus Piikkiössä Hepojoella!

Remmissä ovat tulevana kautena Elina ja Solveig ja mää. Hommat alkavat toukokuussa kevään etenemisen salliessa. Solveigille tulee jatkuva ryhmä keskiviikolle, ja minä ja Elina jaetaan maantai-ilta siten, että Elina aloittaa ensimmäiset kymmenise maanantaita toukokuun alusta alkaen.

 Maanantaisin tarjonta on seuraava:

1. Aloittelijoille suositellaan viiden kerran kurssin ottoa. Kurssiin kuuluu teoriaosuutta, oppimispäiväkirjan pitoa ja lähiohjausta. Kurssilaisia otetaan 3-4 kerrallaan, klo 17-19 (about).

2. Jatkavia koirakoita otetaan 19-> 3-4. Treenit ovat omatoimisempia, mutta ohjattuja tietenkin. Näihin koulutuksiin kymppikortti voi olla hyvä idea, jos tietää käyvänsä kesän aikana paljon. Periaatteessa kymppikortit ovat kouluttajakohtaisia.

3. Yksittäisiä kertojakin voi tietty ostaa sekä aloittelijana että jatkajana.

4. Viikonloppukurssituksia pidetään niin ikään. 1/3 kesän päivistä on jo varattu, joten ole yhteyksissä ajoissa, mikäli suunnittelet porukallesi koulutuspäivää

Hinnat on sovittu seuraaviksi:

Yksittäiskerta 25 e (sis. 2 x lampailla). Aloittelijoille ja jatkajille käypä tapa paimentaa.

Aloittelijoille 5 kerran kurssi 115 e (sis 2 x lampailla joka kerta, teoriaosuus, oppimisen dokumentointi yhdessä). Toinen kurssi 85 e.

Jatkaville 10-kortti 175 e. (2 x lampailla per ilta)

Viikonloput

- koko päivän koulutus 55 e, sis 3-4 x lampailla. Yleensä  koirat tai ohjaajat eivät jaksa kuin 3 kertaa. (6-8 koirakkoa mahtuu)

-  puolen päivän koulutus 30 e, sis. 2 x lampailla. (Puolipäivisiä otetaan siten, että niistä muodostu yksi koko päivän ryhmä).

- koulutukset noin 9-13, jonka jälkeen yhteinen ruokatauko lähistön kuppilassa, ja jatketaan noin 14.30-18.30

 

Tiedot ilmaantuvat vähitellen osoitteeseen www.paimennus.com (ja voivat muuttua!)

sunnuntai, 25. maaliskuu 2012

Tilastopennut agiliitää!

Tarvii oikein kaivaa tämä blogi naftaliinistä, kun kisatiedotuksia alkaa pukkaamaan tosissaan. On niin mukava kuulla, että pentulaiset panostavat koiran kanssa tekemiseen. Agi on ollut viime viikkojen suosikkiharraste näköjänsä, ja mukaan on tullut niin hyllymetreittäin kokemusta kuin nollaratojakin. KUMMISTAKIN tuloksista iso kiitos kasvattajayhteisön puolesta!

Eilettäin tuli Jäbältä ja Tarjalta tieto, että eka ykkösluokan nolla ja vielä luokkavoitto oli tullut plakkariin. Tänään Pipsa ja Anna hyppelivät ja väistelivät niin onnistuneesti, että saivat menonlipun kolmosiin! Tämä on kyllä tosi hienoa.

Rottasen ja Takun kanssa ollaan jatkettu tokotreeniä ja voisi jopa sanoa, että kiihtyvään tahtiin. Meidän vieressä on nyt sulana jo kaksi jaliskenttää, sekä sora- että tekonurmikentät! Aika luksusta. Ruudussa on tullut edistystä molemmille. Rotin läpijuoksuttamisesta vaihdoin parin target-treenin kautta keskikohdan etsintään, sillä sairaalloinen kiinnostus ruutumerkkejä kohtaan piti saada unohduksiin. Viimeeksi näytti jo tosi hyvältä, ja tyyppi juoksenteli itsekseen keskelle ruutua ihmettelemään omaa erinomaisuuttaan. Takukin muisti loppuen lopuksi, mitä "ruutu" käskyn jälkeen yleensä tehdään. Takun seuruut ovat tietty ihan loistavia, ja nyt alkaa "pentukin" tuntumaan kunnon koiralta tässä suhteessa. Hyvät puolet: oikea käännös ja täyskäännös, tiiviys, kontakti. Huonot puolet: vasen käännös, liiallinen tiiviys ja järkyttävä perusasento.

Seuratessa asento on nykyään hyvä, mutta yliyrittäminen pysähdyksissä (ja esim. luoksetulossa) tuottavat sen, että tyyppi kiertyy mun taakse. Koitan nyt palkata nopeammin; ennen kuin ehtii asetella takajalkansa vinoon. Toisena konstina olen miettinyt edestä päin palkkaamista (apulaisen kanssa) ja toisaalta jotain alustaa, jonka päälle se tietäisi istua, ja saisin tämän avulla paljon suoria toistoja. Ideoita vastaanotetaan.

  • Muistoissa Pelzjäger Ramona eli Oona ja Punapakan Carelia eli Patu


    Oona 1.4.1998-27.12.2010


    Koska Oona oli niiiiin pieni (tai noh, väh. 10 kg) sen nimi tuli - ja tulee täst'edeskin - lausua lipeäkalan äänellä. Oona piti lopettaa joulun jälkeen vanhuuden vaivojen vuoksi.Pikku-Oona on asunut pääosin vanhempieni tykönä Raahessa, jossa se on käynyt alakoirakoulun äitin kanssa ja isän kanssa ajellut jänistä ja hakenut lintuja. Turussa ollessaan tutuistumme tokoon ja agilityyn ja naksutinmaailmaan. Oonan agilitytreeneissä jouduin empiirisen todisteen vuoksi hyväksymään, että naksuttimen äänen vaan ON parempi oikean toiminnan merkkaaja kuin mun oma ääni. Olipa mukavaa saada toinen noin kiva harrastuskoiramäyris. Eka versio oli Patu eli Punapakan Carelia 8.6.1990-15.11.1997, jonka kanssa kävin mm. hakemassa kolmosen tokon alo-luokasta. Patu ajoi jänistä, auttoi lintumetsällä ja luolisti vähän, mutta siihen omistajilla ei riittänyt hermo (kamalaa odottaa ulkona, että miten käy). Patu oli mitä ihanin koti- ja käyttökoira, mutta kärsi ajoittain mäyräkoirahalpauksen oireista.

  • PAIM1 Pikkupaimenen Fancy Me eli Taku


    Tarzan on syntynyt 11.9.2001, minkä vuoksi se aloitti harrastusuransa tietysti rauniokoirana. Soveltuvuustesti on suoritettu, mutta sitten loppui ohjaajalta aika. Tokoa treenataan edelleen ja EVL:ssä kisataan (ilman ykkösiä vielä). Agi on ulkoistettu Susannalla, mistä iso kiitos! Takun pääpuuha on lammastus: se on kesäpaimenena Sikka Talulla maisemanhoitolampaita laskien ja apukoirina paimennuskoulutuksessa. Paimennuksessa kisataan 2-luokassa.  Luonnetestistä tuli 171 (laukausvarma). Äitee on Jojo eli Borderfame Talk Oth' Town ja isukki Maccabee Blue Peter eli Niko. (Kuva Sirpa Saari)

  • Muistoissa BH FIN TVA Pikkupaimenen Ready Steady Go eli Supo


    Supo (9.9.2004 - 29.8.2011) on äiteen puolelta Takun puolisisar (isukki on Australian suurlähettiläs Nahrof the Cohort). Sussun pääpuuha oli toko, jossa sen kanssa oli todella mukava treenata. Lampaista Supo kiinnostui vähän, mutta toimi vain kurssiapurina, jos Taku oli estynyt. on kiinnostunut. Supo sai Tilasto-pennut Frosty Field's kennelliin 2009 Zorron (Decathlete's I Did It My Wayn) kanssa. Suureksi suruksi syöpä vei koiran aivan liian varhain. (Kuva Sirpa Saari)

  • Frosty Field\'s tilastopennut

    Riikka Seppälän kennel Frosty Field'sin ensimmäinen pentue syntyi 4.7.2009- Isänä oli Zorro, eli Sari Kärnän omistama ja Janita Leinosen kasvattama Decahtlete´s I Did It My Way (FIN KVA & MVA & AVA, FIN & S & N TVA, BH, HK3, EK3, JK1, HK SM2-00, HK SM3-01, HK M-02, EK M-03, TOKO MM4-02). Äitinä oli Supo, joka "liisattiin" Frosty Field'sille. Pentujen nimet tulivat tilasto-ohjelma SASsin virheilmoitusten perusteella. F:llä alkavien virheilmojen vähäisyyden vuoksi mukaan hyväksyttiin myös muita tilastotieteen termejä.


    BH EE MVA, LV W-11, EE JV-10, NEVSKIY JV-10, NEVSKIY V-10, RKFV-10, RKF MVA, EE & LV & LT & BALT & RUS JMVA Frosty Field´s Floating Point eli Jäbä asuu Vesa Parkkosen perheessä Vantaalla ja harrastaa agia, tokoa, vepeä, suojelua ja näytelmiä (kuvassa melkein 1 v).  (Kuva Tarja Ivakko)



    Frosty Field´s Fisherian Approach eli Ready muutti Kalajoelle Hanna Kankaan perheeseen agipikikoiraksi, mutta tokossa on tehty 2 ykköstä AVOsta! (Remu, Pipsa ja Aron by Sirpa Saari)



    BH Frosty Field´s Factorial Design eli Pipsa vaikuttaa Jyväskylässä Anna Kujalan laumassa ja tokottaa ja agilitaa päätöikseen. Agi on startattu yhden nollatuloksen voimin ja tokosta on saatu VOI-oikeus.



    Frosty Field´s Final Hessian eli Loisto meni Riikalle ihtelleen Ruutanan Tampereen kupeeseen. Loisto tokottaa ja jäljestää.



    Frosty Field´s Fixed Factor eli Rymy meni Kouvolaan Satu Arolan lauman jatkeeksi pk-koiraksi.



    BH Frosty Field´s Final Model eli Aron meni Loiston lähikaveriksi Kangasalle Heidi Salmiselle toko- ja jälkikoiraksi. Tokossa on päästy 2.6.2011 EVL:ään.



     


     

  • Solvallarens Cap eli Roti


    Pikku-Roti on syntynyt 1.6.2010 Solvallarens-kenneliin. Tokoa on tehty alkeiden verran, agin ulkoistamisesta on vahvat toiveet, ja paimennustreenit on aloitettu keväällä 2011. Äitee on Solvallarens Amy eli Usva ja isä ruotsilainen EmenEms Jake. Kuvassa 1 v 1 pvä.

  • Henkilötiedot


    Näillä sivuilla pidetään treenipäiväkirjaa näköjään lähinnä paimennuksesta ja seurataan Supon Tilastopentujen kehittymistä. Treenien toisena osapuolena on Outi Vesakoski sijaintipaikkanaan Turku.
    Anteeksi, mutta kuvien kopiointi ilman lupaa ehdottomasti kielletty, enkä myöskään luovuta kuvia virtuaalikenneleiden käyttöön (mitä ikinä ne sitten ovatkaan).