Roti on vihdoin tavannut Australiasta palanneen isäntänsä - ja minä olen saanut kengurunnahkaisen stetsonin. Taku ja Supo saivat tuliaisiksi tarinoita miljardeista lampaista. Eräs lampuri oli kuulemma sanonut, että heillä on vain kelpieitä käytössä. Bordercollie olisi hyvä, mutta niillä on liikaa karvaa ja kuolevat kuumuuteen. Eli ei muuta kuin lyhytkarvaisia bortsuja kärräämään Australiaan paimenkoiriksi!

Rotilla ja isoilla tytöillä on aloitettu sienitreenit, tosin aika epäortodoksiset sellaiset. Ajattelin treenata nenäkosketuksen hajupurkkiin, ja sit koira valitsee purkeista sen, jossa on kuivattu sieniä (coktail kanttarelli-suvun sieniä). Noh, eilen tehtiin nenäkosketusta. Ongelma on saada koira koskemaan just kanteen. Isot varsinkin sähläsivät kaikkea tyyliin 100-temppua-Ikean-suolapurkilla, mutta niihin toimi negatiivinen rangaistus, eli jossain vaiheessa aloin ottaa purkin pois, jos koira sekoili. Toiminta terävöityi, ja koirat alkoivat kokeilla harkitummin toimintaa ja oppivat nopeammin oikeasta. Pennulle tämän käyttöä pitää vähän miettiä, sillä sille purkin poisto oli aika raskas isku. Takuakin vähän ahdisti, mutta onnistunut kosketus kehujen kera ja jättipalkalla helpotti mummua. Vaikka kosketus ei ole vielä pitkäkestoinen, hätäilin pennun kanssa ottamaan mukaan tyhjän purkin ja tekemään valintatreeniä. Ihmeekseni se näytti oikeasti valitsevan oikean purkin aika hyvin. Tulevassa tarvii vaihtaa purkit uusiin, sillä nyt "oikea" purkki haisee nyt paitsi sieneltä, myös koiran nokalta, minulta ja  pentunappuloilta joilla palkkaan koiraa.

Lampailla Roti ei ole vielä käynyt, mutta on ollut mukana hommissa. Alla se laskee Takun Raision kesätyölampaita. (Kuva FT Riitta Koivikon)