...pidettiin viime viikonloppuna Turussa. Puoli pentuetta oli paikalla, eli Ready, Pipsa ja Aron. Olipa taas tehoisaa meininkiä - ja mukavaa! Kiitos kaikille läsnäolijoille sekä itsestänne että ruuista!!

 

Perjantaina otettiin eka jälkeä ja esineruutua: Supon jälki oli uskomattoman sekava. En tiä mitä se teki; eka suora ja kulma menivät ihan sekaisin ja keppikin jäi. Loput 2 keppiä löytyivät, mutta kaveri oli off-linella tosi hyvin (tai mikä lie käypä termi jälkibisneksessä). Heidi väitti ettei haittaa, mut silti mua rassaa, mutta ehkä turhaa - 2 kolmesta kepistä löytyi. Tosin eka kulma olisi saattanut kisoissa mennä kyllä ohi. Täytyy tsekata, että onko siinä aloituksessa joku juttu, vai oliko Takun ja Nellin älämölön alkaminen ja mun hermostuminen niihin syynä Suponkin keskittymisen menettämiseen. Ensi kerralla jälki siis tarpeeksi kauas autoista!! Aronille tehtiin pitkä jälki kolmella kulmalla ja keppi vain päähän. Hyvin meni!! Yksi kulma meni ohi, ja Heidi tiesi koiransa: hukan jälkeen jäljestys oli tositosi tarkkaa, mutta silti vauhti oli hyvä. Ainut keppi oli lopussa, ja se löytyi. Mietittiin, että miten tulevassa kepistä palkataan. Readylle tehtiin makkarajälki, parikymmentä metriä, ja kaveri meni älyttömän hyvin. Tarkasti ja mietiskellen. Pipsa tuli myöhemmin vasta paikalle, ja jätti jälkitreenit väliin. Taku sai nuohota loput sattumat Remppasen jäljeltä - ja tämä performanssi se vasta tarkka olikin. Anna ehti tulla jo metsään ja vaihtaa kuulumiset muitten kanssa, ja mää vain odottelen, että Taku saa tarkistettua joka ikisen makupalan. MUUTEN: tässä kohti jäljen vieressä oli mennyt jo kolmet muutkin askeleet, mutta tuoreet. Silti koira pysyi nakkijäljellä. Käytetäänkö tällaista häiriötä treeneissä? 

Esineruutu oli vaikeista vaikein kaikille. Jostain syystä kuivassa metsässä hajua ei tullut. Kaikki löytivät lelut kuitenkin. Pipsalle ja Readylle tämä oli eka kerta esineitä, mutta hyvin meni. Supon kanssa pitää palata takaisin suoriin juoksuihin vähäksi aikaa.

Kuva 1 a ja b. Pipsa ja Aron

Metsästä mentiin paimeneen, jota puuhaa jatkettiin vielä su-aamunakin. Kylläpä on diversiteettiä pentueen paimennusajatuksissa! Loisto kävi pari viikkoa sitten kokeilemassa, ja meni pysyvällä kiinnostuksella ja kiersi hyvin, joskin läheltä. Haki tasapainon hyvin ja pystyi kuljetustreeniin. Aron oli samanlainen lähiflänkkääjä, mutta Aronin herne liikahti välilä sisaruksiaan kiivaammin, ja Heidi sai neuvoa suun kiinni pitämistä muita tarkemmin. Kuljetus meni hyvin ja Aron pysyi nätisti kaukana, mutta piti fokuksen lampaissa. Ei ollut isoa fllänkkäystarvetta tässä enää. Ready sen sijaan osoitti jättiflänkkääjän taipumuksia, jota koitettiin muokata silmäkoiramaisempaan suuntaan nice walk -treenillä niin ikään. Muutaman kerran jälkeen Remppanen hokasikin, että jaaaaa, näitä voi katsoa päinkin ja on ok kuunnella äitiä. Remppasen flänkit olivat siis etäisyydeltään suurimpia ja katse oli hyvin lampaista pois. Intensiteettiä löytyi silti ja kuljetustreenissä koira oppi äkkiä, että suoraan menemiselläkin saavuttaa kontrollia. Pipsalla taas oli vauhtia samanlai kuin Aronilla, mutta etäisyyttä vähän enempi. Annalla oli kyllä hankalat paikat koittaa ehtiä pyöriä koiran kanssa samaan tahtiin.... nice-walk oli Pipsalle vaikeinta, sillä sillä oli paljon omia hyviä ideoita joita pystyi testaamaan. Ja vauhtia kuin nuorella oravalla! Hyvältä näyttää siis ottaen huomioon, että lähes vannoin, ettei tämä pentua paimenna! Supo jostain syystä oli tavallista lunkimpana, ja häipyi autoon vain kerran. Se pyöritti pentujen jälkeen kahdeksaa lammasta, ja teki elämänsä parhaita pikkupikkuhakuja ja kuljetuksia.

Lauantaina otettiin toko-treenausta Kupittaalla. Ilokseni voin sanoa, että pätevää porukkaa on!! Tosi mukavaa, kun voidaan yhdessä puida erilaisia ohjeita ja vinkkejä. Parissa tunnissa ei kyllä päästy kovin pitkälle, joten ehkä pitää vain pitää toko-painotteisia tapaamisia tulevaisuudessa...

La-iltana mentiin vielä agi-kentälle, ja kävi todellakin ilmi että Pipsa ja Ready ovat harrastaneet tätä lajia muutaman kerran meitä muita enemmän. Nämä kaksi ja Taku olivat ihan täpinöissään, kun taas Aron ja  Supo lähinnä ihmettelivät. Hyppytreeniä tehtiin (kiitos!), Takun hyppyongelmat selvitettiin (ks kuva 1) ja Supokin sai mennä Hannan kanssa. Anna meni Takun kanssa, ja olipa hieno katsoa, kuinka mummussa on virtaa. Uskomattoman tuurin saattelemana erikoisvalokuvaajamme Sirpa Saari oli hallilla myös, ja hän otti meistä ryhmä- ja agipikikuvia (kaikki kuvat ovat by SS).

Kuva 2. Taku ponnaa ehkä hitusen liian aikaisin...

Kuvat 3 a ja b. Ready kaasuttaa Hannan kanssa.

Sunnuntaina Ready ja Hanna lähtivät meidän kanssa Raision kesätyömaalle lampaita laskemaan, mutta helle ja trooppinen kosteus keskeyttivät reissun puolessa välissä. Uimapaikan kautta siis junalle vaan! 

Illalla kävimme Takun ja Supon kanssa loput lampaat läpi. Nyt tsemitin, enkä valittanut Takun puuhista, ja kaikki menikin ok. Supokin sai vähän auttaa.