Päätin laittaa Rotin lammastustreenipäiväkirjaa tänne. Saan muistutettua itseäni treenien sisällöistä ja onnistumisista/heikkouksista, ja ehkäpä saan vinkkejä muilta samalla.

3. krt

Viikko sitten perjantaina eli Rotin ollessa melkein vuoden menimme eka kertaa Hepojoen lampaille. Ensin otimme pyöröaitauksessa tilannetsekkauksen: pysyvätkö hampaan koiran sisäpuolella, ja mikä on järjen vs. menon tila. Hyvin ohjautuu vasemmalle ja oikealla ja menee maahan. Erityisesti treenasimme sitä, että maassa voi ihan hyvin pysyä, vaikka minä vähän liikun. Pari kertaa menin koiran maassaollessa sen tykö muuten vaan kehumaan; ajatus on, ettei maassa olevan koiran luo meneminen tarkoita automaattisesti treenien lopettamista. Roti pääsi myös isolle laitumelle vähän nice-walk eli päiväkävelytreeneihin. Ajattelin tällä kertaa olla tekemättä sitä virhettä, että treenin vain pyörimisen ilosta kiertämistä, joka on tietty kivaa ohjaajasta ja koirasta, mutta samalla koira taitaa alkaa luulla, että paimennushommeli on päätöntä pyörimistä. Eli siis aja-siitä ja maahan x 10. Hitusen ongelmallista, kun lampaat ovat vielä aika ... liukkaita. Maahanmenon ja ajamisen käskyinä tarjoilin vihellyksiä. (Ajattelin kokeilla ajaa ne heti sisälle, ja opettaa sanalliset vaikka sitten myöhemmin.)

4. krt yhdistyi korvasienireissuun. Taku pisti lampaat pyöröhäkkiin ja isommalle laitumelle. Yksin ollessani sain aloitettua suuntien vihellystreenit, eli otin pyöröhäkissä suuntiin mukaan vihellykset ja samaten edelleen maahanmenot. Vihellys ja heti perään suunta-vinkki/pysäyttämiskäsky kropalla. Näitä "ruumisohjeita" Rotta ottaa hyvin vastaan. Keppi on tässä hyvä apu, saa selkeämmät ohjeet koiralle kuin pelkkää kättä heilauttamalla. Kepillä ei siis uhata koiraa vaan sanotaan, minne ei ainakaan kannata mennä. Teorian mukaan uudelle vihjeelle (vihellykselle) pitäisi saada merkitys luotua antamalla se just ennen vanhaa tuttua (kroppaohje). Pyörimistä tasapainotettiin taas päiväkävelytreenillä, eli peruskuljetusta (ihminen-lammas-koira), ja tilan loppuessa koira kontrolloidulla flänkillä ympäri ja sit toiseen suuntaan. Vihellykset mukana.

5. krt yhdistyi pikku-pyrrien koulutukseen. Rottasen kanssa näytin, mitä pyöröhäkissä pitäisi tehdä (suunnat, pysäytykset; tanssiaskeleet ja keppi-kroppaohjaus). Ihan ok. Pyysin yleisöltä kommenttia suuntakäskyjeni erottumisesta, sillä epäilen vahvasti omaavani Suomen huonoiten ääniä erottelevat korvat (lintujen äänten opettelu oli ihan tuskaa!). Nyt kun vaan muistaisi mitä aioin käyttää... Avoimella tehtiin uutuutena vapaakuljetusta, sillä lampaat olivat kesyyntyneet niin paljon, että tätä pystyi koittamaan. Ajattelin, että ehkä tasapainoa voisi vähän treeniä kanssa. En ole varma, oliko tämä kuitenkaan hyvä treeni. Avoimella tuntui, että Roti ei lähtenyt kertaakaan suoraan äänimerkistä. .

6. krt oli tänään sunnuntaina Elinan koulutuksen yhteydessä, jonne menin kuokkimaan nähdäkseni Rotin veljen Kirin. Veljekset pääsivätkin lopuksi vähän kirmailemaan, ja Roti esitteli sekä parhaan uimapaikkansa että riehupeltonsa. Eka otettiin pyöröhäkissä tuntumaa hommaan samalla vanhalla menolla. Toka kiekalla olin päiväkävelyä ja näytin meidän flänkkejä - Rottanen katsoo lampaisiin flänkillä, mitä ei toivota (Noki-sisar ei tätä tee). Se kiertää kyllä, ja korjaa laajemmalle jos huomautan, mutta silti katsoo sisälle. Ei viitsisi vielä millään alkaa paineella tätä työstämään, vaan toivoisin että se huomaisi itse, että lampaat pysyvät paremmin paikallaan, kun niitä ei kiertäessä katso päin. Tätä asiaa täytyy kuitenkin selvittää!

Kolmas kierros oli päiväkävelyä, ja totesin että nyt ainakin maahan ja aja-siitä vihellyksille oli tullut merkitys - jesh! Omat suuntakäskyni olivat vähän hakusella... Sen suoraan kävely on kyllä ihanaa. Täytyy vaan pitää vauhti alhaalla, eikä ite mokata sitä.  Neljäs kierros oli hullun uskalias hakutreeni alta kymmenestä metristä. Kirin Johanna meni tolppamieheksi tehtävänään pitää keppiä tarvittaessa lampaiden suoja-aitana eli auttamassa Rotia pitämään kaaren vähänkään pulleana. Tälle olikin tarvetta. Mun maahan-vihellys oli myöhässä, mutta koira oli myös täysin yllättynyt siitä, että hakukaaren jälkeen voisi myös pysähtyä ja sit vaan siitä suoraan ajaa. Luulin, että tämä olisi tullut päiväkävelytreeneissä jo selväksi, mutta ei sitten. Neljännellä tai viidennellä kerralla meni jo aika hyvin siinä mielessä, että koira oli suht tyytyväinen siihen että ajoi ne mulle, kiersi ympäri, ja menetti uudelleen (menivät mun "läpi" Johannalle). Sit taas haettiin uudestaan. Tehtiin vain oikealta kiertoa.

Täytyy muistaa

-tarkkailla hakukaaren loppuosan pulleuden kehittymistä

- tarkkailla flänkeillä ja haussa katseen suuntaa

- tehdä myös miniflänkkejä!

- ottaa hop-treenit mukaan, jos tilanne vaan sen mahdollistaa