Ou jee! Anna Boylen eli Aronin sydämen sivuääni oli kaikonnut! Tätä e-lääkäri uumoilikin tapahtuvaksi, mutta tähän asti ollaan oltu jännityksessä. Olipa hyvä uutinen.

Supo pääsi ennen maanantain tokoja kokeilemaan saamiamme agiohjeita, eli alas- ja ylösmenon kontakteja ja hyppimisiä. Supon agit ovat olleet siinä, että olen joskus naksutellut sen menemään maahan kontakteilla. Tulos on se, että se luvan saadessaan tarjoilee mielellään makuuta etupää/takapää kontaktipinnalla. Nyt aloin vaihtamaan tätä seisonnaksi, mikä ei liene kovin vaikeaa. Pääasia, että koiran mielestä puomin alku- ja loppu ovat hyviä temppuja. Hyppyyn tein neljän hypyn suoran, jossa vaihtelin korkeuksia ja etäisyyksiä. Ideana oli vain, että koira oppisi hyvää ja omatoimista hyppytekniikkaa. Tai kait se nyt osaa hypätä, koska on koira. Olisi kuitenkin mainiota, jos se hokaisi, etten suosi kosketuksia tai romautuksia tai kiertoja. Vaikutti, että pääsimme yhteiseen säveltahtiin. Taidan matkia Katjaa, ja tehdä seuraavaksi samat harjoitukset erilaisilla noutokapuloilla. Metallinoutoakin pitää varmasti vaan opetella pitämään suussa kunnolla ja samalla hyppäämään... Supolla on aika heikko ote kapulasta nimittäinsä.

Toko-treeneissä pääsin aluksi toteamaan, että on meillä mahtavan aktiivista tokoporukkaa agi-seurassa. Kiva säätää kivassa porukassa! Treeneissä Supon teemana oli "et tiä mitä seuraavaksi tulee, joten ole skarppina". Teimme siis hetsausjuoksuja lelulle maahanmeno- ja seisautuskeskeytyksin, merkiltä luoksetuloja ja pari ruutuakin ja idaria kahden koiran voimin. Ehdimme näköjään ihan hulluna, sillä nyt kun muistelen, niin noiden lisäksi teimme hullu-pallo-häiriö-seuraamista ja merkille menoa häiriöin. Merkki Sussulla on siinä mielessä ok, että se ei vaani sitä, menee juosten ja seisoo hyvässä paikassa. Olen kuitenkin opettanut sen naksuttaen seisomaan merkin takana, joten se tietty kääntyy sinne ilman erillistä pyyntöä. Hienompaa olisi, jos se juoksisi enempikin niinku ohi ja pysähtyisi selvästi vasta käskystä. Eli hifistelemään. Vinka-Katja oivalsi hyvän ja maailman yksinkertaisimman keinon tähän: otin alustan takaisin käyttöön, mutta laitoin sen puolitoista metriä merkin taakse! Aluksi tämä tuotti aika erikoisia kuvioita koiran muistaessa aina, että alusta on merkin takana "Eiku ei hemmetti ei se tässä ollut! Tuossa!" Lopuksi Supo pystyi juoksemaan merkin ohikin. Katsotaanpa mitä tästä seuraa. Tällaiset treenit ovat kivoja, kun koira selvästi joutuu käyttämään päätään uusien asioiden oppimiseen. Minä kyllä tarviin treeniryhmän päätä näiden uusien konstien keksimiseen...