Olipas aktiivinen keskiviikko. Aamu alkoi täydellisellä härdellillä taas... Pennut missä sattuu, kun siirsimme lisäaitoja sisältä ulos, Supo jossain muualla kuin missä sen pitäisi olla (po. aitauksessa pitämässä pentuja paikallaan) ja Taku varsinkin aivan väärässä paikassa (po. alakerrassa odottamassa, että pennut on poistettu jaloista. Tämän jälkeen pennuille ruokaa, ja sit hullu riehuntakohtaus. Ysin aikaan koko porukka oli jo täysin simahtanut, ja nukkuivat jotain puoli kolmeen. Tämä on hyvä uutinen pennunottajille!

Sit lähdettiin Nato-Johannan kanssa yo:lle, jossa Levä-Meri tuli TAAS auttamaan. Ulkoilua, ja siirtyminen officeen. Officessa niillä ei ollut hädän päivää. Käytävällä oli vähän jännää Kaarlella, mutta toisaalta naapuritoimistoihin oli pakko päästä, joten täydellistä jämähdystä ei tullut. Ruokailua pihalla ja sisällä käytävällä. Hissilläkin mentiin!

Kotimatkalla takakontti olikin sitten hyvinhyvin hiljainen. Pennut vetivät parin tunnin tupluurit aitauksessa, ja sitten taas autoon! Nyt lähdettiin Paraisille Vissla-Carolalle kuuntelemaan haulikkoradan paukuntaa. Kiitokset avusta Sannalle ja Päiville! Noh, tämä nyt ei oikein onnistunut, sillä ampujat taisivat olla kotona rassaamassa pyssyjään torstaina alkavaa sorsajahtia varten. Sen sijaan teimme retken laitumen ja rantalepikon kautta rannalle. Siellä olikin jännää, eikä ketään haitannut, vaikka vähän pyllähdeltiin lätäköihin yms. Romulus tippui laiturilta ihan rantaveteen, mikä sekään ei menoa haitannut... Flamma-mamma ja Visslakin nähtiin: pentuja kyllä vähän ihmetti, että on koiria, joilla on vain pää. F ja V uivat ja huusivat kuin hullut. Nappularuuan lisäksi pennut ovat nyt syöneet puuromössöjä, Aktiivipuhtia, karviaisia, lampaan kakkaa sekä runsaasti järviruo'on juuria...

Kuva 1. Poikia rannalla

Kuva 2. Seikkailijat Kaarle III ja Remus, jolle tuli KIIIIRE.

Kuva 3. Supo ja etualalla kai Kaarle III ja Remus.

Lähtiessä käytiin vielä katsomassa Carolan texeleitä. Elviksesta EI tule paimenta, se lähinnä tärisi. Muut olivat enemmän tai vähemmän ok. (Sanna Ylikosken kuvia alla, kiitos!) Ruoka saatiin takakontissa, ja hops kotio. Oletus oli, että tämän jälkeen pentuja vähän väsyttäisi, mutta toisin kävi.

Kuva 4. Romulus ja lambi

Kuva 5. Kaarle III ja A. Suuri lammastutustumisessa.

Kotona alkoi taas armoton riehunta, mikä onneksi houkutti Hannelen paikalle leikkimään pentujen kanssa. Kiitos taas. Ysin jälkeen rakensimme uskomattomat linnoitukset pentulan ympärille, ja teimme täydellisen suunnitelman aamun varalle. Roudasin kaverit sisälle, ja Kimmo täsmäruokki ne sitä mukaa, ja kympin aikaan jopa Romulus ja A. Suuri nukahtivat. Ah mikä rauha. Kolmeen asti. Aaarhg... tässä vaiheessa neljä kaveri oli päässyt ulos, torttuja oli joka paikassa ja emäntä aika väsynyt. Kakkapaperit pois, uudet tilalle, senkin alustan varmistus (esteet olivat pettäneet), pennut sisään ja vähän ruokaa perään. Ja hiljaista kuuteen asti. Ylös siis ja Elvis takaisin aitaukseen ja Supo imettämään pennut (huh), mikä hiljensikin melkein kaikki. Yksi tosin päätti käyttää aamutunnin haukkumisen opetteluun. Hyvin meni. Naapuritkin jo ilmoittivat, että alkaa pentulan äänet kuulua... Vielä pari yötä, pari tuskaisaa yötä...

Aamulla kaverit ulos, johon ne sitten nukahtivatkin jo ennen ruuan saamista. Siat.